| Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, millaista tukea vanhemmat ovat saaneet eron jälkeiseen yhteisvanhemmuuteen ja millaista tukea he kaipaisivat toimivamman yhteisvanhemmuuden toteuttamiseksi. Tavoitteena oli lisätä ymmärrystä eroauttamiseen ja yhteisvanhemmuuden tukemiseen keskittyvien palveluiden kehittämisen tarpeesta.
Tutkielma toteutettiin osana Vanhemmuus eron jälkeen –hanketta. Aineistona hyödynnettiin yhteensä 27 eronneen äidin ja isän puolistrukturoitua teemahaastattelua, joita analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tulokset osoittivat merkittävimmiksi tuen lähteiksi erotyön ammattilaiset sekä vertaiset. Koettu ammattilaisten tuki painottui lapseen liittyvien käytännön
sopimusten aikaansaamiseen, kun taas ystävien ja eroryhmien vertaistuessa korostui tiedollinen ja henkinen tuki. Keskustelu samankaltaisessa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa tarjosi tutkittaville uusia näkökulmia yhteisvanhemmuuteen sekä mahdollisuuden tunnetyöskentelyyn. Vanhempien toiveet yhteisvanhemmuuden tukemisesta oli suunnattu erityisesti erotyön ammattilaisille. Tutkittavat toivoivat toimintatapaa, jossa vastikään eronneille vanhemmille määrättäisiin pakollisia käyntejä sovinnollisuutta edistävässä palvelussa riitojen ja yhteisvanhemmuuden ongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Vanhemmat kaipasivat myös tietoa ja ohjausta eron jälkeisistä tukipalveluista sekä juridista neuvontaa lapsen sopimusasioihin. Lisäksi ammattilaisilta toivottiin määrätietoisempaa kannustamista yhteistyöhön lapsen hyvinvoinnin eteen sekä tasavertaisen vanhemmuuden tukemista.
|
|---|