| Summary: | Laivaristeilyyn kuuluu kokemuksena eräänlaisen väli- tai taukotilan kokeminen yksilön omasta arkiympäristöstä. Laivaristeilyt on suunniteltu tietyllä tapaa kuvastamaan arkista miljöötä kauppoineen, ravintoloineen ja lukuisine ajanvietteineen. Kuitenkin tämä laivaristeily-yhtiöiden suodattama tarjonta ajanvietteestä on perustavanlaisella tavalla erilaista, kuin mitä arkikontekstissaan. Risteilyjen, kuten muidenkin tekijöiden aiheuttamia yksilöllisiä välitiloja luovia tekijöitä on monia, mutta musiikki vaikuttaa olevan suhteellisen usein läsnä tällaisissa kokemuksissa. Tällaisia välitiloja kutsutaan kontekstista riippuen liminoidiksi. Tutkimuskysymykseni kuuluu: miten musiikkia käytetään muovaamaan liminoidikokemuksia laivaristeilyillä? Tutkielmani muoto on narratiivinen kirjallisuuskatsaus.
Tutkielmani perustuu antropologiselle käsitteistölle liminaalisuudesta, liminoidisuudesta, ei-paikasta, ei-ajasta ja hauntologiasta. Tässä käsitteistössä olennaisena yhdistävänä tekijänä toimii käsitys jonkinlaisesta välitilasta tai muuttuneesta sosiaalisesta tai kokemuksellisesta tilasta. Käytän tätä käsitteistöä eritellessäni tapaa, miten musiikkia käytetään laivaristeilyillä osatekijänä luomaan välitilaa, jonka avulla laivayhtiöt tukevat vieraiden viihtyvyyttä risteilyillä ja tavoittelevat näin monetaarista voittoa. Vieraiden viihtyvyyden tukemiseen kuuluu olennaisesti hyperrealistinen, laivayhtiöiden kuratoima kuva läntisestä populaarikulttuurista.
|
|---|