| Yhteenveto: | Keskiasteen koulutusta alettiin uudistaa 1970-luvulla tuoreen peruskoulun vanavedessä. Lukiosta ja ammattikoulusta haluttiin tehdä tasavertaisemmat koulutusjärjestelmät jatkokouluttautumista varten. Keskiasteen merkittävimmät uudistukset toteutuivat vasta 1990-luvulla, ja lukiota mielletään usein tuohon saakka jopa muuttumattomaksi. Kuitenkin 1970-luvulla jatkunut lukiokoulutuksen kasvu ja uudistuva koulutuspolitiikka muuttivat vähitellen myös lukion roolia yksilöllisestä korkeakouluopintoihin suuntaavasta oppilaitoksesta yleissivistävän peruskoulun jatkoksi.
Tämä maisterintutkielma selvittää lukion musiikin opetussuunnitelmien 1969, 1973 ja 1977 muutosta. Aineistona on opetussuunnitelmien lisäksi kaksi keskiasteen uudistamiseen liittyvää komiteanmietintöä. Menetelmänä toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tulkinnassa käytetään abduktiivista päättelyä.
Tulokset osoittavat musiikin opetussuunnitelmien seuraavan järjestelmäkeskeisen koulutuspolitiikan sivistyspyrkimyksiä. Oppiaineen kohderyhmäksi muuttuu 1970-luvun edetessä vahvemmin kaikki oppilaat, ei pelkät harrastajat. Kulttuurin asema lukiokoulutuksessa kohenee.
Sivistys- ja tasa-arvokäsityksen muutoksen ohella siirtymä näkyy oppiaineen kehittyvinä sisältöinä. Luova toiminta ja soittaminen kasvattavat rooliaan opetussuunnitelmissa. Samassa ajankohtainen musiikki nousee tarkasteluajalla tärkeämmäksi sisältöalueeksi. Musiikin oppiaineen sisältöjen kehitys seuraa niin vuoden 1970 peruskoulun opetussuunnitelmaa, aikakauden musiikkikasvattajien toiveita kuin opettajankoulutuksen muutosta.
|
|---|