| Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia viiden suuren persoonallisuuden piirteen tilastollisia yhteyksiä formatiivisessa käytettävyystestauksessa
tunnistettuihin käytettävyysongelmiin sekä tehtävissä käytettyyn aikaan, tehtyihin virheisiin ja tehtävissä onnistumiseen. Tutkimuksen tulosten avulla tulevaisuudessa voitaisiin mahdollisesti rekrytoida testikäyttäjiä, joiden avulla tunnistettaisiin mahdollisimman paljon käytettävyysongelmia. Tutkielman ensimmäinen puolisko koostuu teoriaosuudesta, jossa kirjallisuuskatsauksen keinoin avataan persoonallisuuden, käytettävyyden ja käytettävyystestauksen relevanttia
teoriaa sekä aiheen aiempaa tutkimushistoriaa. Tutkielman toinen puolisko koostuu empiirisestä käyttäjätutkimuksesta, jossa osallistujat (N = 51) tekivät persoonallisuustestin Mini-IPIP-persoonallisuusinventaarilla, jonka perusteella
valittiin mahdollisimman soveltuvat 30 testikäyttäjää suorittamaan paikan päällä
tehtävä moderoitu käytettävyystestaus MyJYU-sovellukselle mobiililaitteella. Tutkimuksen tilastollinen testaus toteutettiin regressioanalyysilla ja korrelaatiokertoimilla. Tutkimuksen tuloksina tunnistettiin, että testikäyttäjän korkea neuroottisuus voi mahdollisesti ennustaa negatiivisesti kosmeettisten, suurten ja kaikkien käytettävyysongelmien tunnistamista. Matalan sovinnollisuuden piirteen tunnistettiin mahdollisesti ennustavan negatiivisesti käytettävyysongelmien tunnistamista, jos tehtäväskenaario ei vastaa käyttäjien luonnollista käyttötilannetta. Tutkimuksen hypoteesien ulkopuolelta testikäyttäjän iän tunnistettiin
mahdollisesti ennustavan positiivisesti katastrofaalisia käytettävyysongelmia ja
tehtäviin käytettyä aikaa. Näiden tulosten lisäksi tunnistettiin myös tarve tarkastella käytettävyystestauksessa käytettyjen tehtävien laadullisten erojen vaikutuksia summamuuttujien reliabiliteettiin. Persoonallisuuden piirteiden vaikutusten tunnistettiin tulevan mahdollisesti esille ainoastaan laadultaan haastavissa
tehtävissä. Käytettävyystestauksen tehtävissä onnistumisen ei tunnistettu olevan tilastollisesti yhteydessä käytettävyysongelmien tunnistamiseen, vaikka aiemmissa tutkimuksissa sillä oletettiin olevan tämänkaltainen yhteys. Tutkimuksen tulokset eivät olleet linjassa aiempaan tutkimushistoriaan, mikä alleviivaa uusien toistotutkimuksien toteuttamista mahdollisimman valideja teorioita ja menetelmiä hyödyntäen. Tutkimuksen keskeisimpänä rajoitteena tunnistettiin pieni otoskoko, joka voi mahdollisesti myös johtaa tyypin 2 virheeseen.
|
|---|