| Yhteenveto: | Maisteritutkielmani tarkoituksena on tuottaa tietoa sosiaalityöntekijöiden kokemuksista erityislapsiperheiden tunnustamisesta sosiaalityössä, jota ei ole aikaisemmin tutkittu. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä sosiaalityöntekijöillä on lasten neuropsykiatrisista häiriöistä ja erityislapsiperheistä, sekä miten erityislapsiperheiden tunnustamista toteutetaan sosiaalityössä. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys rakentuu fenomenologis-hermeneuttiselle lähestymistavalle ja tutkimuksen keskeisenä
käsitteenä on neuropsykiatristen häiriöiden tunnustaminen. Olen mukaillut tutkimuksessani Särkikankaan ja Seppälän (2022, 51) porrasmallista erityislapsiperheitä koskevat tiedon portaat, jonka kautta tulkitsen sosiaalityöntekijän erityislapsiperheiden tunnustamisen rakentuvan. Tutkimuksen aineisto koostuu kahdeksan sosiaalityöntekijän teemahaastatteluista. Haastatteluaineiston analyysissa on käytetty teorialähtöistä sisällönanalyysia sekä tulkitsevaa fenomenologista analyysia. Aineiston analyysin tuloksena
muodostui kolme yläluokkaa: lääketieteellinen tieto, tulkinnallinen tieto ja kokemuksellinen tieto, joiden
pohjalta loin synteesin kuvaamaan yläluokkien välistä suhdetta ja muokkasin tiedon portaita. Tutkimustulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät liittivät lasten neuropsykiatriset häiriöt autismin kirjo-käsitteen
alle, jota kautta häiriöiden tunnistaminen tapahtui. Osalla haastateltavista neuropsykiatristen häiriöiden
määritelmien laaja-alaisuus ja sateenvarjokäsite oli tutumpi, ja he pystyivät kuvaamaan nepsy-lasten somaattisia oireita ja arjessa ilmeneviä vuorovaikutuksellisia haasteita, sekä aistien säätelyongelmia. Sosiaalityöntekijät kuvasivat lasten neuropsykiatrisia häiriöitä eniten autismin kirjo-yleiskäsitteen kautta ja liittivät sitä vahvasti lääketieteelliseen osaamiseen osana sosiaalityötä. Tutkimustulokset osoittivat myös,
että sosiaalityöntekijät määrittelivät erityislapsiperheet perheiksi, jossa yhdellä tai useammalla lapselle on
neurologisia tai kehityksellisiä haasteita. Sosiaalityöntekijöiden tulkittiin toteuttavan erityislapsiperhei den tunnustamista jatkuvan, kehämäisen prosessin kautta, joka sisälsi aineiston analyysin tuloksena syntyneet kolme yläluokkaa sekä Honnethin tunnustussuhdeteorian kunnioituksen, arvostuksen ja rakkauden ulottuvuudet. Tutkimustulosten mukaan tunnustaminen tapahtuu kehämäisenä prosessina, jossa sosiaalityöntekijän tiedon lisääntyminen jokaisella kehällä korjaa ja syventää erityislapsiperheiden tunnustamista.
|
|---|