| Summary: | Tämän pro gradu - tutkielman tarkoituksena oli selvittää yhdeksäsluokkalaisten nuorten
kokemuksia liikuntatuntiviihtyvyyteen liittyvistä tekijöistä. Tutkielmassa tarkasteltiin,
erityisesti niitä tekijöitä, jotka lisäävät yhdeksäsluokkalaisten nuorten liikuntatuntiviihtyvyyttä.
Sen lisäksi tavoitteena oli saada mahdollisesti lisätietoa siitä, mitkä tekijät vähentävät
viihtyvyyttä liikuntatunnilla.
Kvalitatiivisessa tutkimuksessa oli fenomenologisen tutkimusotteen piirteitä. Tutkimusaineisto
hankittiin puolistrukturoidun teemahaastattelun keinoin ja haastatteluun osallistui seitsemän
yhdeksäsluokkalaista oppilasta. Haastattelut kestivät keskimäärin 30 minuuttia ja niistä
puhtaaksi kirjoitettua, litteroitua aineistoa, kertyi noin yhdeksän sivua haastateltavaa kohden.
Aineiston analyysimenetelmänä käytimme teorialähtöistä laadullista sisällönanalyysiä.
Tutkimus osoitti ryhmällä, opettajalla ja liikuntatunnin sisällöllä olevan merkittävä vaikutus
yhdeksäsluokkalaisten liikuntatuntiviihtyvyyteen. Nuorten viihtyvyys näiden teemojen
kontekstissa oli selitettävissä itsemääräämisteorian kolmen psykologisen perustarpeen avulla:
koetun yhteenkuuluvuuden, autonomian ja pätevyyden tarpeilla. Liikuntatuntiviihtyvyyttä
lisääviä tekijöitä olivat opettajan kannustava ja rento ote oppitunnilla sekä aktiviteettien sopiva
haastavuus ja monipuolisuus. Ryhmän toiminta sekä edisti että heikensi viihtyvyyttä.
Yhdeksäsluokkaiset kokivat tutun ryhmän ja kavereiden kannustavan läsnäolon viihtyvyyttä
lisäävinä tekijöinä. Vastaavasti ryhmän häiriökäyttäytyminen vähensi viihtyvyyden
tuntemuksia. Tutkimus osoittaa myös sen, että nuorten vertaillessa liikuntaa muihin
oppiaineisiin, korostuu liikuntatunnin viihtyvyyttä edistävänä tekijänä sen vapaampi ja
rennompi ilmapiiri.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta tutkimustulosten vahvistavan aikaisempien
tutkimusten löydöksiä liikuntatuntiviihtyvyyteen vaikuttavista tekijöistä. Toisaalta
tutkimuksemme tulokset korostavat aiempaa enemmän rennon ja kannustavan
oppimisilmapiirin luomisen merkitystä liikuntatuntiviihtyvyyttä edistävänä tekijänä.
Avainsanat: liikuntatuntiviihtyvyys, kannustaminen, ryhmä, opettaja, sisältö, ilmapiiri,
itsemääräämisteoria.
|
|---|