| Yhteenveto: | Rajavartiolaitos on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden viranomainen, joka tuottaa tiedustelutietoa toimintansa ja päätöksentekonsa tueksi. Rajavartiolaitoksen tiedustelu ei ole tiedustelulainsäädännössä määritettyä siviili- eikä sotilastiedustelua. Rajavartiolaitoksen tiedustelu palvelee laitoksen tarpeita pääsääntöisesti hyvin, mutta tiedusteluprosessissa ja sen ohjauksessa on myös kehittämisen varaa. Tietämyksenhallinnan teoriakehyksen mukaan tiedontarpeiden määrittäminen on ensimmäinen vaihe organisaatioiden tietämyksen luomisen prosesseissa. Myös tiedusteluprosessi kuvataan tiedustelututkimuksessa syklisenä kokonaisuutena, joka alkaa tiedustelun ohjauksesta. Tiedustelun ohjaus ja sen merkitys tiedustelun onnistumiselle ovat kuitenkin aliedustettuina tiedustelusta tehdyssä tutkimuskirjallisuudessa. Rajavartiolaitoksen tiedustelun ohjausta ja kehittämismahdollisuuksia analysoidaan tutkielmassa puolistrukturoiduista teemahaastatteluista muodostetun aineiston pohjalta. Haastattelujen perusteella tiedontarpeiden määrittäminen tapahtuu Rajavartiolaitoksessa epämuodollisesti ja tiedusteluprosessin vuorovaikutteisuudessa ja seurannassa on puutteita. Toisaalta linjaorganisaation johtamisjärjestelmä tarjoaa toimivat puitteet myös tiedustelutoiminnalle. Rajavartiolaitoksen lakisääteisiin tehtäviin perustuvat tiedontarpeet ovat myös verrattain vakiintuneita. Luomalla vakioituja rakenteita tiedustelun ohjaukseen, esimerkiksi sykliseen tiedontarpeiden määrittämiseen ja palauteen antamiseen, Rajavartiolaitoksen tiedustelusta tulee kuitenkin järjestelmällisempää ja tehokkaampaa. Samalla riittävän toiminnanvapauden takaaminen tiedustelun tuottajille lisää tiedusteluprosessin joustavuutta. Rajavartiolaitokseen ei ole tarkoituksenmukaista muodostaa liian jäykkiä tiedustelurakenteita organisaation ketteryyden turvaamiseksi. Toimintamallien luomisen lisäksi tiedustelukulttuurin rakentuminen edistää Rajavartiolaitoksen tiedustelun kehitystä.
|
|---|