| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten turvallisuuskasvatus ilmenee lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta yläkoulujen perusopetusta ohjaavissa dokumenteissa. Tutkimukset osoittavat, että lähisuhdeväkivalta on ylisukupolvista. Väkivallan ja turvallisuuden ilmiöiden varhainen käsittely on
tärkeää, sillä aikaisemmat tutkimukset osoittavat nuoriin kohdennettujen toimenpiteiden olevan tehokkaampia, mitä aikuisiällä toteutetut toimenpiteet väkivallan ennaltaehkäisyksi.
Toteutin tutkimuksen laadullisena tutkimuksena diskurssianalyysiä ja dokumenttianalyysiä hyödyntäen. Analyysin kohteena olivat perusopetusta ohjaavat lait ja valtakunnallinen sekä kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. Valitsin
aineiston kuntakohtaisten opetussuunnitelmien osalta kyllääntymismenetelmällä. Analysoin kaiken kaikkiaan 19 kuntakohtaista opetussuunnitelmaa.
Tutkimuksessa käytän käsitettä turvataitokasvatus, kun turvallisuuskasvatusta tarkastellaan lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn näkökulmasta. Tutkimustuloksissa turvallisuus ilmeni subjektiivisena kokemuksena, minkä keskiössä on vuorovaikutus ja ihmissuhteet. Turvataitokasvatus nähtiin keinona
opettaa turvataitoja oppilaille, minkä avulla edistetään nuorten kykyä rakentaa
ja ylläpitää turvallisia ihmissuhteita. Tutkimukseni korostaa turvataitokasvatusta osana opetussuunnitelmien sosiaalista kestävyyttä ja tarjoaa keskustelun
avauksen tästä vähemmän tunnistetusta opetussuunnitelmien turvallisuuskasvatuksen osa-alueesta.
|
|---|