| Summary: | Kirjallisuuskatsaukseni tarkoitus oli selvittää, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijä on
varmistamassa lapsen etua sijaishuollon perhehoidossa. Kodin ulkopuolelle sijoitettujen
lasten määrä on kaksinkertaistunut viimeisen vuosikymmenen aikana. Lastensuojelun
perhehoito on vuonna 2012 määritelty lakisääteisesti ensisijaiseksi sijaishuollon muodoksi.
Tutkimuksen lähestymistapa oli kuvaileva ja erittelevä. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelin
lastensuojelun sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta suhteessa sijoitettavaan lapseen,
sijaisperheeseen ja biologisiin vanhempiin sekä linkitin näitä tutkimustuloksia
lainsäädännön määritelmään lastensuojelun sosiaalityöntekijän roolista ja vastuusta.
Lainsäädäntö antaa verrattain selkeät ohjeistukset sijaishuollon toteuttamiseen.
Käytännössä perhehoitoa ja lapsen asioiden hoitoa toteutetaan hyvin vaihtelevasti.
Kirjallisuuskatsauksessa nousi esiin epävarmuudet ja sattumanvaraisuudet perhehoitoon
liittyen, esimerkiksi paikkakunta- ja asiantuntijakohtaisesti. Sijoitetun lapsen näkökulmasta
nimetyllä sosiaalityöntekijällä on iso merkitys, sillä hän tekee lapsen elämää koskevat
päätökset. Suurella osalla lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä on näkemyksensä mukaan
liian vähän aikaa tavata vastuullaan olevia lapsia. Sijaisperheissä elävillä, hyvinvoivilla
lapsilla on taustalla aktiivinen ja osallistuva sosiaalityöntekijä. Tällöin myös lakisääteisen
valvontatehtävän toteuttaminen on helpompaa. Biologiset vanhemmat toivoivat
lastensuojelun sosiaalityöntekijältä enemmän kuulluksi tulemista ja tukemista perhehoidon
ajan. Sijaisperheelle nimetty sosiaalityöntekijä on heille tärkein psykososiaalinen tuki mutta
myös portti muunlaiseen tukeen: taloudellisiin, lomiin ja erilaisin erityistuen muotoihin.
Sijaisperheiden saamasta tuesta on vaihtelevia kokemuksia ja ilmi tuli usein tuen ja
arvostuksen puutetta.
Sijaisperheiden saama tuki tulisi räätälöidä, painottaa tuessa sijoituksen ensimmäistä vuotta
ja huomioida mahdolliset erityistarpeet. Perhehoidon pitkittäistutkimusta tarvitaan, jotta
saadaan selville sijoituksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät. Jotta sijaishuoltoa voidaan
toteuttaa laadukkaasti ja aidosti lapsen edun näkökulmasta, tarvitaan lisää resursseja, jotta
voidaan koota lapselle parhaiten sopivat palvelut. Esiin nousi myös tarve lastensuojelun
osaamiskeskuksen perustamiselle sekä avoimelle, viralliselle lastensuojeludialogille.
|
|---|