| Summary: | Suomalaisten oppilaiden tyytyväisyys elämäänsä on vähentynyt. Nuoret voivat nykyisin yhä huonommin, mikä käy ilmi itse raportoitujen mielenterveysongelmien ja psykosomaattisten oireiden kasvusta. Nuorten kouluhyvinvointi muodostuu monista eri tekijöistä, mutta oppimisvaikeuksien tiedetään olevan yhteydessä yksinäisyyteen, alhaiseen itsetuntoon sekä koulun keskeyttämiseen. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli tutkia nuorten, joilla on erityinen tuki, määritelmiä kouluhyvinvoinnista sekä sitä edistävistä että estävistä tekijöistä.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja lähestymistapa oli narratiivinen. Tutkimuksessa käytetty aineisto kerättiin teemahaastatteluna kahdeksalta 13–16-vuotiaita nuorelta, jotka saivat koulussa erityistä tukea. Haastatteluhetkellä nuoret olivat vuosiluokilla 6.–9. Aineisto analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Tutkimustulokset olivat samassa linjassa aiempien tutkimusten kanssa. Tulosten perusteella koulu koettiin yhdeksi arjen kohtaamispaikaksi, jossa nuoret ylläpitävät sosiaalisia suhteita. Sosiaalisten suhteiden lisäksi viihtyisä koulurakennus edisti eniten nuorten kouluhyvinvointia. Tulosten mukaan kouluhyvinvointia estivät eniten nuoren huono koulumotivaatio ja alhainen minäkäsitys heidän itsensä arvioimana. Tutkimus osoittaa, että kouluhyvinvointiin panostamalla voidaan edistää nuorten hyvinvointia sekä positiivista koulupolkua.
|
|---|