| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella keväällä 2020 alkaneeseen koronaviruspandemiaan liittyvää parlamentaarista keskustelua turvallistamisteorian näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitetään, millaista turvallistamisen retoriikkaa aihetta käsittelevissä eduskunnan täysi-tuntokeskusteluissa ilmentyi. Lisäksi tarkastellaan sitä, kuinka turvallistaminen ja kriisitilanne ilmentyvät puhujien retoriikassa suhteessa tavanomaiseen parlamentaariseen keskustelukulttuuriin. Tutkimusaineistona ovat pöytäkirjat kahdesta eduskunnan täysistuntokeskustelusta, jotka käsittelivät valmiuslain nojalla toimeenpantavia yhteiskunnallisia rajoitustoimenpiteitä. Tutkimuksen teoriapohja nojautuu turvallistamisteorian sekä parlamentaarisen retoriikan käsitteisiin. Tutkimus hyödyntää diskurssianalyysin sekä retorisen analyysin keinoja aineiston tarkastelussa.
Aihe on yhteiskunnallisesti tärkeä, sillä koronaviruspandemian vuoksi asetetut rajoitustoimen-piteet vaikuttivat kansalaisten elämään merkittävästi useiden kuukausien ajan negatiivisesti. Rajoitustoimenpiteillä oli lisäksi pitempiaikaisia vaikutuksia, jotka ilmentyvät esimerkiksi terveydenhuollon hoitojonojen pidentymisenä, mielenterveysongelmien lisääntymisenä sekä yritysten taloudellisina vaikeuksina. Demokratian periaatteiden toteutumisen kannalta on oleellista, että koronavirukseen liittyvien rajoitustoimenpiteiden asettamiseen johtanutta parlamentaarista keskustelua arvioidaan tieteellisin perustein. Tutkimukseni loppupäätelmiin nojautuen, koronaviruspandemiaan liittyneen turvallistamisen retoriikan voidaan katsoa edesauttaneen valmiuslain nojalla tehtyjen rajoitustoimenpiteiden parlamentaarista toimeenpanoa Suomessa. Tutkimusaineistosta ilmenee, kuinka täysistuntokeskusteluiden puheenvuoroissa rajoitustoimenpiteiden asettamista perusteltiin erilaisille, laajoilla yhteiskunnallisilla vaikutuksilla, mikä on tyypillistä turvallistamisteorian mukaiselle käsitteiden turvallistamiselle.
|
|---|