| Summary: | Myötätunnolla on merkittävä rooli turvalliseksi koetun ja näin ollen oppimista edistävän ilmapiirin muodostumisessa. Koska yksilöt tulkitsevat ilmapiirin turvallisuutta ympäristönsä vuorovaikutuksesta, on myötätuntoa tärkeää tarkastella nimenomaan vuorovaikutuksellisten tekojen tasolla. Tässä tutkimuksessa selvitettiin myötätuntoisen vuorovaikutuksen rakentumista ja vuorovaikutuskeinoja, joita oppimistilanteessa hyödynnettiin myötäelämisestä viestimiseen. Tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisen sairaalan henkilöstöstä muodostetun pienryhmän vuorovaikutuksen muotoutumista ja tulkitsemista myötätuntoiseksi. Vuorovaikutuksesta koottua havainnointiaineistoa ja äänitallennetta tarkasteltiin keskustelunanalyysin ja multimodaalisen vuorovaikutustutkimuksen metodein. Tällä tavoin pyrittiin muodostamaan käsitys siitä, kuinka vuorovaikutuksen osapuolet yhdessä rakentavat myötätuntoista vuorovaikutusta sekä millaisia vuorovaikutusresursseja ja niiden yhdistelmiä he käyttävät viestiäkseen toisilleen myötäelämistä. Myötätuntoinen vuorovaikutus rakentuu tämän tutkimuksen perusteella kahdella tavalla: kutsu-vastausperiaatteella sekä itsenäisesti ilmenevinä myötätunnon ilmauksina. Tulkinta vuorovaikutuksen myötätuntoisuudesta tehdään samanaikaisesti sekä visuaalisen että auditiivisen, ja toisinaan myös kinesteettisen, aistikanavan kautta kulkevan informaation perusteella. Tuloksia on mahdollista hyödyntää työssä oppimisen edistämiseksi, sillä taito ymmärtää ja tulkita myötätuntoista vuorovaikutusta lisää myötätuntotietoisuutta ja mahdollistaa sen hyödyntämisen myös työelämän oppimistilanteissa. Tämä tekee siitä keskeisen tulevaisuuden työelämätaidon.
|
|---|