| Yhteenveto: | Tarkoituksena oli tutkia, millainen minäpystyvyys varhaiskasvatuksen kasvattajilla on tukea lasten ohjelmoinnillisen ajattelun kehittymistä. Lisäksi tarkasteltiin, eroavatko varhaiskasvatuksen kasvattajien minäpystyvyyden tasot siinä, miten he määrittelevät ohjelmoinnillisen ajattelun. Näitä tutkittiin, koska ohjelmoinnillisen ajattelun tärkeys on tunnistettu keskeisenä taitona yhteiskunnassa, mutta sen sisällyttämisestä varhaiskasvatukseen ei ole tarpeeksi tietoa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin varhaiskasvatuksen kasvattajilta (N = 34) sähköisenä kyselynä syksyllä 2022 osana Uudet lukutaidot -kehittämishankkeen palautekyselyä. Tutkimus toteutettiin monimenetelmällisesti. Ensimmäinen tutkimuskysymys analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä ja toisen tutkimuskysymys analysoitiin määrällisesti käyttämällä Kruskal-Wallisin testiä. Kasvattajien ohjelmoinnillisen ajattelun kehityksen tukemisen minäpystyvyyttä kuvaamaan löydettiin kolme eri minäpystyvyyden tasoa: hyvä, kohtalainen ja heikko. Havaittiin myös, että minäpystyvyyden tasoissa oli eroja sen suhteen, miten varhaiskasvatuksen kasvattajat määrittelivät ohjelmoinnillisen ajattelun.
Voidaan täten sanoa, että varhaiskasvatuksen kasvattajilla on erilaisia minäpystyvyyksiä lasten ohjelmoinnillisen ajattelun tukemiseen ja, että eri minäpystyvyyden tasoissa kasvattajien määritelmät ohjelmoinnillisesta ajattelusta erosivat toisistaan. Kasvattajien minäpystyvyyden vahvistamiseksi tarvittaisiin lisää koulutusta ohjelmoinnillisesta ajattelusta, jotta aihe tulisi heille tutummaksi ja näin myös paremmin osaksi varhaiskasvatusta. Siten pystyttäisiin paremmin tukemaan lasten ohjelmoinnillisen ajattelun kehittymistä.
|
|---|