| Yhteenveto: | Luonnonvarojen nähdään luovan edellytyksiä valtioiden kehitykselle ja talouskasvulle,
sillä teoriassa luonnonvaratulot voidaan muuttaa talouskasvun suoriksi tekijöiksi, kuten
inhimilliseksi ja fyysiseksi pääomaksi. Prosessi on kuitenkin osoittautunut monin paikoin
haasteelliseksi, ja onkin havaittu, että luonnonvaroiltaan rikkaiden valtioiden talous kasvu on keskimäärin ollut hitaampaa kuin luonnonvaroiltaan köyhien. Ilmiö on tullut
tunnetuksi luonnonvarojen kirouksena, josta on sittemmin tullut keskeinen osa kehitystaloustiedettä ja -politiikkaa. Tässä tutkielmassa perehdytään luonnonvarojen ja talouskasvun väliseen yhteyteen, sekä pyritään selvittämään, mitkä tekijät määrittävät sen, koituvatko luonnonvarat kiroukseksi vai siunaukseksi. Luonnonvarojen ja talouskasvun välinen yhteys voi olla negatiivinen, sillä kasvava luonnonvarasektori voi syrjäyttää talouden muita sektoreita Hollannin taudin mukaisesti, lisätä sisäisiä konflikteja ja korruptiota,
sekä ylläpitää talouden instituutioiden heikkoa tilaa. Luonnonvarojen ja talouskasvun välinen yhteys on kuitenkin monimutkainen, sillä luonnonvarojen vaikutus riippuu muun
muassa institutionaalisesta kehityksestä ja väestön etnisestä jakautumisesta. Luonnonvarojen kirouksesta kärsivät valtiot ovat tyypillisesti alkutuotantoon erikoistuneita kehittyviä talouksia. Viimeaikaiset tutkimukset ovat painottaneet perushyödykkeiden maailmanmarkkinahintojen volatiilisuutta luonnonvarojen kirousta selittävänä tekijänä, minkä
vuoksi tuotannon monipuolistaminen ja rahoitusjärjestelmien kehittäminen tulisi olla
luonnonvaroiltaan rikkaiden ja alkutuotantoon erikoistuneiden valtioiden keskeisimpiä
tavoitteita. Luonnonvarojen kirous ei kuitenkaan ole luonnonvaroiltaan rikkaiden valtioiden väistämätön kohtalo, sillä institutionaalisesti kehittyneet valtiot ovat usein kääntäneet luonnonvaransa siunaukseksi. Sen sijaan ne valtiot, joilla on entuudestaan heikot
instituutiot, ovat tässä usein epäonnistuneet. Kirouksen kääntäminen siunaukseksi on
osoittautunut haasteelliseksi, sillä luonnonvarojen runsaus näyttää ylläpitävän huonoa,
ja useimmiten autoritaarista, hallintoa.
|
|---|