Aktiivisen kansalaisuuden toteutuminen maahan tulleiden parissa tehtävässä sosiaalityössä

Tutkielman tavoitteena oli selvittää pakkomuuton vuoksi maahan tulleiden ja sosiaalityöntekijöiden välisen suhteen merkitystä maahan tulleiden aktiivisen kansalaisuuden toteutumiseen. Tutkimuskysymykset olivat kuinka aktiivisen kansalaisuuden osa-alueet toteutuvat sosiaalityön kohtaamisissa maahan t...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Kutvonen, Tiina
Muut tekijät: Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Humanities and Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Kandityö
Kieli:fin
Julkaistu: 2023
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/85507
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkielman tavoitteena oli selvittää pakkomuuton vuoksi maahan tulleiden ja sosiaalityöntekijöiden välisen suhteen merkitystä maahan tulleiden aktiivisen kansalaisuuden toteutumiseen. Tutkimuskysymykset olivat kuinka aktiivisen kansalaisuuden osa-alueet toteutuvat sosiaalityön kohtaamisissa maahan tulleiden kanssa ja miten sosiaalityöntekijä voi toiminnallaan vaikuttaa maahan tulleiden aktiivisen kansalaisuuden toteutumiseen. Laadullinen tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostui pakolaisuuden, sosiaalityön ja aktiivisen kansalaisuuden käsitteistä. Aineiston haku toteutettiin kotimaisten ja ulkomaisten hakukoneiden avulla. Aineisto koostui viidestä vertaisarvioidusta artikkelista. Aineiston analyysi toteutettiin sisällönanalyysi menetelmällä. Tutkielman tulosten mukaan maahan tulleiden saama tuki Suomeen saapumisen alkuvaiheesta alkaen edisti heidän aktiivisen kansalaisuutensa toteutumista varsinkin osallisuuden osa-alueen kohdalta. Osallisuus toteutui käytännössä kotoutumispalveluihin liitettyinä koulutus- ja työllisyyspalveluina. Sosiaalityöntekijän ja maahan tulleiden välinen molemmin puolinen luottamus oli keskeistä aktiivisen kansalaisuuden tukemisessa. Luottamuksen rakentumiseen tarvittiin vastavuoroista vuorovaikutusta sekä aikaa ja tilaa tutustumiselle. Lisäksi sosiaalityöntekijällä täytyi olla tietoa pakkomuuton vuoksi maahan tulemiseen liittyen sekä erityistä taitoa tunnistaa maahan tulleiden tarpeita. Johtopäätökset olivat, että maahan tulleiden tulisi saada ohjausta, neuvontaa ja tukea heti Suomeen tultuaan, jotta heidän matkansa kohti aktiivista kansalaisuutta voisi alkaa. Aktiivisen kansalaisuuden osa-alueista osallisuus toteutui maahan tulleiden osalta, kun taas valinnan vapaus ja vastuullisuus eivät tutkimusaineiston perusteella juurikaan toteudu. Sosiaalityöntekijöiden tulisi reflektoida omaa työtänsä maahan tulleiden parissa ja työskennellä enemmän antirasistisen työotteen mukaisesti. Sosiaalityön resursseja jaettaessa tulisi ottaa huomioon sosiaalityöntekijöiden monialainen osaaminen ja mahdollisuudet tukea pakon takia maahan tulleiden aktiivisen kansalaisuuden toteutumista siten, että työssä olisi riittävästi aikaa kohdata maahan tulleita.