| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa analysoin J. L. Austinin puheaktiteorian avulla hybridisodan käsitettä. Frank Hoffmanin vuonna 2007 määrittelemää hybridisodan käsitettä voi pitää ensimmäisenä jäsenenä hybridikäsitteiden perheessä, johon kuuluvat lisäksi ainakin hybridiuhka, -vaikuttaminen ja -häirintä. Puheaktiteoria mahdollistaa käsitteen tulkinnallisten ristiriitojen hahmottamisen ja antaa välineitä tarkastella koko käsiteperhettä koskevia haasteita. Tutkimuksessani peilaan hybridisodan puhetekoja eritoten Mikael Wigellin hybridihäirinnän käsitteen määritelmään.
Käsitteiden määritelmien puheakteista piirtyy vastakkainasettelu autoritäärisen ja demokraattisen maailman välillä. Tyypillisimmillään hybridikäsitteisiin liitetään viimeistään vuoden 2014 jälkeen olennaiseksi osaksi autoritäärinen valtio, joka käyttää hybridisodankäynnin keinoja demokraattisia valtioita tai tahoja vastaan. Tutkimuksessani argumentoin autoritäärisen ja demokraattisen vallan taiston ilmenevän valtiotason lisäksi kansallisilla tasoilla tavalla, jonka kokonaisvaltaiseen käsittelyyn nykyiset hybridikäsitteet eivät anna riittäviä välineitä.
Tätä paikkaamaan esitän hybridiajan kylmän sodan käsitettä. Hybridiajalla viittaan 2000-luvun puoliväliltä alkaneeseen aikaan, jolloin hybridi-etuliitteiset käsitteet ovat tulleet yhä yleisemmiksi tavoiksi kuvata poliittisesti motivoitunutta, kohteen näkökulmasta vahingollista toimintaa. Kylmä sota puolestaan kokoaa autoritäärisen ja demokraattisen vallan taiston. Tutkimus on siten kontribuutio vilkkaaseen ja monipuoliseen hybridi-ilmiöitä käsittelevään keskusteluun.
|
|---|