| Yhteenveto: | Kestävyyskysymykset unohdetaan usein sosiaalityön kentällä, jossa asiakkaiden elämässä on useita
muitakin, vakavampia, ongelmia. Niitä ei kuitenkaan tulisi missään nimessä unohtaa, sillä sosiaalityön
asiakkaat ovat aina osa ympäristöään, jolloin ilmastokriisi koskettaa myös heitä. Tutkimus on toteutettu
kirjallisuuskatsauksena ja sen tarkoituksena onkin tutkia, millaisia mahdollistavia ja estäviä kestävän
kuluttamisen tekijöitä on esitetty aiemmassa kirjallisuudessa, ja miten vähävaraisuus on huomioitu
näissä. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, jakautuuko tietämys ja asenteet kestävyyskysymyksistä eri
tekijöiden, kuten sosioekonomisen taustan, perusteella.
Suomi on hyvinvointivaltio, mille on tyypillistä erilaiset sosiaalietuudet. Sosiaalietuudet estävät syvän
köyhyyden, mutta niihinkin liittyy useita haasteita. Nämä haasteet tulevat esiin kestävää kuluttamista
vaikeuttavien tekijöiden kohdalla, sillä etuuksien hakeminen ja saaminen on hyvin monimutkaista ja
niihin liittyy monia ristiriitoja. Vaikeuttavia tekijöitä tulee kirjallisuudessa muutenkin enemmän ilmi,
sillä ne ovat usein yksilöstä riippumattomia tekijöitä. Tällaisia ovat monimutkaisten etuuksien lisäksi
markkinatalousjärjestelmä ja itse vähävaraisuus. Mahdollistavia tekijöitä sen sijaan ovat yksilön
luonteenpiirteet, kuten säästäväinen luonne, kuluttamiseen liittymätön hyvinvointi sekä osaltaan
markkinatalousjärjestelmä ja sen innovatiivisuus. Tietämyksiin ja asenteisiin ei vaikuta niinkään
sosioekonominen tausta, vaan ikä ja sukupuoli. Näissä ei kuitenkaan ollut otettu huomioon taloudellista
tilannetta.
Aihe kaipaisi huomattavasti lisää tutkimusta, sillä sosiaalityön ja julkisen vallan avulla tilannetta
voitaisiin mahdollisesti muokata parempaan suuntaan. Näihin muutoksiin ja koko ilmiöön liittyy
kuitenkin useita eettisiä ja moraalisia kysymyksiä ja dilemmoja.
|
|---|