| Yhteenveto: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, kuinka kansalaiset ottavat osaa poliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon metsäbiomassan energiakäytöstä. Tarkoituksena on tarkastella kansalaisten vaikuttamiskeinoja valitsemani tapausesimerkkini avulla, joka on vuosina 2010-2018 toteutettu vastustuskampanja Grangemouthin biomassalaitosta vastaan Skotlannissa. Tutkimuksen aineiston muodostaa yksi Planning Democracy -järjestön blogikirjoitus, virkahenkilön vastine rakennuslupahakemuksen valituskirjeeseen sekä Biofuelwatch -järjestön julkaisemat tiedotteet ja vastineet, joista olen valinnut tutkimukseeni 10 esimerkkiä.
Tutkimus on teoreettinen ja perustuu Pierre Rosanvallonin teoriaan vastademokratiasta. Teoria tekee kansalaisten osallistumisen ympäristöpolitiikkaan näkyväksi ja murtaa myytin kansalaisten passiivisuudesta. Vastademokraattisen vallan käyttö ilmeni valitsemassani tapausesimerkissä kaikilla Rosanvallonin jaottelemilla tavoilla: kansalaiset käyttivät vastademokraattista valvontaa, torjuntaa ja tuomitsemista. Grangemouthin biomassalaitoksen vastustuskampanjassa kansalaisten osallistuminen päätöksentekoon metsäbiomassasta ylitti roolin, jonka äänestyksellis-edustuksellinen demokratia on heille varannut. Kansalaisilla oli useita keinoja osallistua keskusteluun demokraattisessa järjestelmässä: 1) mediahuomiota tavoittelevat keinot: mielenosoitukset, julkiset lausunnot medialle, tiedottaminen blogikirjoitusten, tiedotteiden ja sosiaalisen median postausten avulla; 2) äänestyksellis-edustukselliseen päätöksentekoprosessiin osallistuminen: valitusten ja vastineiden laatiminen, koalitioiden rakentaminen poliitikkojen ja ympäristöhaitoista kärsivien toimialojen yhdistysten kanssa, 3) oikeudellisiin prosesseihin tukeutuminen ja 4) suora tiedottamistyö rahoittajille. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, että vastademokraattinen toiminta on olennainen osa Skotlannin nykydemokratiaa ja pyrkii korjaamaan sen toimintaa.
|
|---|