| Summary: | Tutkielma tarkastelee retorisen analyysin keinoin Suomen eduskunnassa käytyjen
täysistuntojen puheenvuoroja, joissa käsiteltiin Suomen hakeutumista Naton jäseneksi.
Retorisen analyysin metodologisen viitekehyksenä toimii Chaïm Perelmanin Retoriikan
valtakunta (1996) kirjassaan esittelemä argumentaatioteoria. Argumentaatioteorian premissien,
yleisökäsityksen, sekä argumentaatiotekniikoiden avulla tuotetaan tutkielman analyysi.
Tutkielman analyysissa ja johtopäätöksissä pyritään vastaamaan siihen, miten yhteinen päätös
Natoon liittymisestä muodostettiin puheenvuorojen retoriikassa. Tarkemman käsitteellisen
rajauksen myötä tutkielmassa tarkastellaan sitä, minkälaista retoriikkaa kansanedustajat
käyttävät puhuessaan konsensuksesta ja uhkakuvista.
Tutkielman keskeisimpiä havaintoja on se, että Suomen suhtautuminen Natoon on muuttunut.
Aineistossa Nato-jäsenyyden kannattaminen muodostaa konsensuksen, jota Nato-jäsenyyttä
vastustavat ja kritisoivat puheenvuorot pyrkivät rikkomaan. Aineistossa uhkakuvista
puhutaan hyvin laajalti ja esimerkiksi siitä millainen uhkakuva Venäjä on Suomelle voidaan
havaita monia näkemyksiä. Kuitenkin Suomen Nato-jäsenyyden kannatuksen taustalla
voidaan todeta olevan Venäjän muodostama uhkakuva Suomea kohtaan. Venäjä havaitaan
puheenvuorojen retoriikassa samalla tavalla Suomea uhkaavana tekijänä, kuten se on
aiemmassakin tutkimuksessa havaittu.
|
|---|