| Yhteenveto: | Tutkimus käsittelee aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD) osana identiteettiä. Tutkimuksen
tehtävänä oli selvittää, miten yli 16-vuotiaat nuoret ja aikuiset, joilla on terveydenhuollossa tehty ADHDdiagnoosi kuvaavat ADHD:ta osana identiteettiään. Tutkimuksen tavoitteena oli tarjota ajankohtaisen
kansainvälisen tutkimuskeskustelun tuottamaa tietoa ADHD:sta osana identiteettiä. ADHD-diagnoosi
koskettaa isoa osaa sosiaalityön asiakkaita joko oman, tai perheenjäsenen diagnoosin muodossa. Sosiaalityöntekijän hyveinä pidetään asiakaslähtöisyyttä, inhimillisyyttä ja yhteistyökykyisyyttä. Jotta tehtävässä
voisi onnistua, tarvitaan ajantasaista tutkimustietoa, joka auttaa ymmärtämään asiakasta ja hänen elämäntilannettaan. Erityisen tärkeää tutkimus on sosiaalityön etiikan kannalta, koska kyse on asiakkaan hyvästä
ja kunnioittavasta kohtaamisesta ja asiakaslähtöisestä sosiaalityöstä.
Tutkimusmenetelmänä on integroiva kirjallisuuskatsaus, johon sisältyy piirteitä systemaattisesta
kirjallisuuskatsauksesta. Tutkimusaineiston muodostaa yhdeksän vertaisarvioitua englanninkielistä
tutkimusartikkelia, jotka on julkaistu vuosina 2010-2022. Aineiston analyysissä on käytetty temaattista
analyysia, jonka tuloksia on tulkittu Henri Tajfelin sosiaalisen identiteetin teorian viitekehyksen kautta.
Tutkimustuloksenani esitän kolme tapaa, joilla ADHD tutkimusaineistossa kuvautuu osana
identiteettiä. Ensiksikin ADHD kuvataan aineistossa positiivista identiteettiä vahvistava tekijänä, koska
se tarjoaa kehityksellisen neuropsykiatrisen häiriön muodossa selityksen pitkään jatkuneeseen tunteeseen
siitä, että on jollain tavoin poikkeava ja erilainen kuin muut. Toiseksi se samanaikaisesti kuvataan
positiivista identiteettiä uhkaavana tekijänä, koska se herättää pelkoa leimatuksi eli stigmatisoiduksi
tulemisesta, huolta omasta tulevaisuudesta ja hämmennystä identiteetistä. Kolmanneksi osassa aineistoa
ADHD:ta ei kuvata psykiatriseen diagnoosiin liittyvänä identiteettinä lainkaan, vaan ADHD nähdään
osana neurodiversiteetistä. Termillä viitataan ajatukseen siitä, että neurologinen erilaisuus on osa
ihmiskunnan luonnollista neurobiologista muuntelua.
Tulosten perusteella sosiaalityön asiakastyössä ADHD-aikuisten kohdalla tulee työmenetelmien ja työtapojen osalta
kiinnittää erityistä huomiota positiivisen identiteetin vahvistamiseen ja tukemiseen, sekä ehkäistä ja lieventää ADHD:hen liittyvää stigmaa ja muita positiiviseen identiteettiin kohdistua uhkia.
|
|---|