| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa tarkastelen päihderiippuvuuden tieteellisistä selitysmalleista tulkitsemiani
päihderiippuvuusdiskursseja Lauri Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen valossa kysyen, minkälaisia diskursseja päihderiippuvuutta selittävistä teorioista voidaan tulkita, ja miten nämä diskurssit jäsentyvät
Rauhalan holistisen ihmiskäsityksen valossa. Tutkimuksessa selvitän, mistä puhumme, kun puhumme
päihderiippuvuudesta. Osallistun keskusteluun päihderiippuvuuden olemuksesta, ja keskustelen myös
päihdesosiaalityön merkityksestä monialaisessa päihdehoidossa yhteiskunnan medikalisaation kontekstissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Rauhalan holistinen ihmiskäsitys, jonka mukaan ihminen on olemassa kehollisena, tajunnallisena sekä situationaalisena, jotka yhdessä muodostavat ainutkertaisen persoonan olemassaolon. Tutkielman metodologisena viitekehyksenä on sosiaalisen konstruktionismi, jonka mukaisesti päihderiippuvuuden olemuksesta ei voida löytää yhtä ainoaa totuutta, vaan päihderiippuvuus nähdään rakentuvan kielellisessä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkielman aineiston
muodostavat kolme erilaista, ihmisen kehollista, tajunnallista ja situationaalista ulottuvuutta eri tavoin
painottavaa, päihderiippuvuutta selittävää tieteellistä artikkelia. Aineisto analysoitiin soveltaen kuvailevan diskurssianalyysin periaatteita. Kuvailevan diskurssianalyysin tuloksena tulkittiin kolme erilaista
päihderiippuvuuden diskurssia: sairausdiskurssi, selviytymisdiskurssi ja sopeutumisdiskurssi. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että päihderiippuvuus on monitahoinen kehollinen, tajunnallinen ja situationaalinen kokonaisuus, joka muodostuu kaikkien olemisulottuvuuksien yhteispelissä. Sosiaalityön näkökulmasta ihmispersoonan sosiaalis-situationaalinen olemisulottuvuus näyttäytyy keskeisenä ulottuvuutena päihderiippuvuuden olemuksessa, selittymisessä sekä päihdehoidossa muiden olemisulottuvuuksien rinnalla. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että holistiseen ihmiskäsitykseen nojaavan sosiaalityön
mukaan päihderiippuvuus on aina enemmän kuin yksilötason (aivo)sairaus. Tutkimuksen keskeinen
viesti on, että holistisessa valossa tarkasteltu päihderiippuvuuden kokonaisuus on aina myös ja ensisijaisesti koettu elämäntilanteen ongelma, eli yksilötason ylittävä sosiaalinen ongelma. Näin ollen tutkimustulos vahvistaa myös päihdesosiaalityön merkitystä ja roolia osana monialaista päihdehoitoa.
|
|---|