| Summary: | Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää opetusuransa alkutaipaleella
olevien induktiovaiheen aineenopettajien käsityksiä inkluusiosta ja oppilaiden
yksilöllisyydestä. Lisäksi selvitettiin millaisia rajoitteita ja mahdollisuuksia
aineenopettajat tunnistavat inkluusiolle ja yksilöllisyydelle. Tutkimus
toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jossa noudatettiin ongelmalähtöisen
sisällönanalyysin kautta abduktiivista päättelyä. Tutkimusaineisto kerättiin
puhelinhaastatteluina huhti-toukokuussa 2022 viideltä suomalaisen
peruskoulun aineenopettajalta. Opettajien työkokemus opettajina oli
maksimissaan viisi vuotta.
Vaikka opettajien asennetta inkluusiota sekä sen toteutusta kohtaan on
tutkittu melko paljon, on induktiovaiheen aineenopettajia koskeva tutkimus
ollut vähäistä. Tässä tutkimuksessa selvisi, että moni opettaja näki inkluusion
ihmisoikeudellisen ja tasa-arvon asiana, jossa jokaiselle oppilaalle annetaan
yhtäläinen oikeus olla osallinen. Yksilöllisyys nähtiin positiivisena tekijänä, jossa
korostuivat oppilaiden erilaiset taustat ja persoonallisuus sekä opettajan
oppilaantuntemus. Mahdollisuuksina nähtiin esimerkiksi yhteistyön merkitys ja
onnistumisen kokemukset. Inkluusion ja yksilöllisyyden koettiin tuovan myös
paljon haasteita käytännön tasolla.
Koulun pohjatessa yhä enemmän inklusiivisempaan ja yksilöllisempään
suuntaan, on tärkeää tutkia opettajien näkemyksiä inkluusiosta ja
yksilöllisyydestä sekä samaan aikaan resursoida vahvasti koulutusjärjestelmän
kehittämiseen, opettajankoulutukseen sekä myös opettajien induktiovaiheen
perehdytykseen ja mentorointiin.
|
|---|