| Yhteenveto: | Keväällä 2020 koronaviruspandemia levisi Suomeen ja sen myötä yhteiskuntaan asetetut
rajoitukset sulkivat ihmiset koteihinsa. Pian esiin nousi huoli perheiden sisäisen väkivallan
yleistymisestä, ja kesäkuussa 2020 julkaistut lähisuhdeväkivaltatilastot osoittivat, että huoli
ei ollut turha.
Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kehyksiä parisuhdeväkivallalle annettiin suomalaisissa iltapäivälehdissä ennen koronaa sekä koronan
alkuaikana eli vuosina 2019 ja 2020. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, onko aineistosta
määritettyjen kehysten esiintyvyydessä eroja tarkasteluvuosien välillä sekä miten aiheesta
julkaistujen uutisten määrä vaihteli ennen koronaa ja koronan ensimmäisen vuoden aikana.
Tutkimuksen kautta pyrittiin tuottamaan tietoa siitä, miten media reagoi yhteiskunnalliseen
ilmiöön sen esiintyvyyden laajennuttua pandemian myötä.
Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin kehysanalyysiä, jonka tuloksena muodostui neljä
kehystä. Ilmiöstä kirjoitettuja uutisia jäsensivät faktuaalistamiseen, väkivallan julmuuteen,
parisuhdeväkivallan tunnistamiseen sekä väkivallan viihteellistämiseen keskittyneet kehykset. Niiden parisuhdeväkivallasta rajaama kuva muodostui väkivallan kuvauksesta, uhrin ja tekijän esittämisestä, viranomaisten asemasta uutisoinnissa sekä kielellisestä
kuvauksesta ja uutisen kuvittamisesta.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että iltapäivälehdet kehystivät parisuhdeväkivaltauutisointia samalla tavalla ennen koronaa ja pandemian aikana. Vaikka parisuhdeväkivallan määrä kasvoi koronapandemian aikana, mediassa uutisointia aiheesta väheni.
Kehysten määrällinen esiintyvyys tarkasteluvuosina vaihteli medioiden välillä. Iltalehdessä
pidempiä ja taustoittavampia uutisia sisältävät kehykset vähenivät koronavuonna, kun taas
neutraalien, lyhyiden uutisten määrä kasvoi. Ilta-Sanomien kohdalla tulos oli päinvastainen.
|
|---|