| Summary: | Nykyaikainen tietotyö ja organisaatioiden toimintakentän valtava muutos ovat kääntäneet johtamistutkimusten valokeilan perinteisestä individualistisesta näkökannasta kohti johtamisen tarkastelua kollektiivisena toimena. Yksi tämän modernin johtamistutkimuksen suunnista on Leadership-as-practice, eli johtaminen käytäntöinä. Tämän tutkimuksen tavoitteena on lisätä käsitystä johtamiskäytäntöjen ilmiöstä. Lisäksi tutkimus pyrkii parantamaan ymmärrystä asiantuntijoiden näkemyksistä johtamiskäytännöistä sekä näissä käytännöissä esiintyvistä toimijoista. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia ovat johtamiskäytännöt kohdeorganisaatiossa? Mitä toimijoita johtamiskäytäntöihin liittyy ja missä johtamista tapahtuu?
Tutkimuksen keskeisenä teoreettisena pohjana käytetään Raelinin (2016) määritelmää johtamiskäytännöistä, jotka Raelin on jakanut seitsemään aktiviteettiin: skannaukseen, signalointiin, kutomiseen, vakauttamiseen, kutsumiseen, vapauttamiseen sekä reflektointiin. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin viestinnän alan organisaatiosta ja kohderyhmänä ovat organisaation työntekijät, jotka työskentelevät erilaisissa tehtävissä viestinnän alalla. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kymmentä asiantuntijaa helmi- ja maaliskuussa 2022. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavalla sisällönanalyysimenetelmällä. Tulososiossa esitellään työntekijöiden näkemyksistä analysoituja aktiviteetteja, jonka pohjalta muodostettiin kokonaiskäsitys johtamisesta kohdeorganisaatiossa.
Tutkimuksen tulokset vahvistivat aikaisemman kirjallisuuden teoriaa monilta osin, mutta myös lisäsivät johtamiskäytäntöjen tulkinnan moninaisuutta. Haastateltavien kuvauksissa esiintyi tutkimuksessa aiemmin tunnistettuja ”post-byrokraattisia” rakenteita, mutta myös selkeä tarve johtamisen aktiviteeteille, joiden on argumentoitu olevan tarpeettomia nykyajan tietotyöläisten keskuudessa. Tämän tutkimuksen tulokset olivat myös osin ristiriidassa tutkijoiden aikaisempien löydösten kanssa muun muassa päätöksenteon osalta. Tulokset vahvistivat johtamiskäytäntöjen toimijuuden esiintymistä usein kriisi- ja ongelmatilanteissa, jonka haastateltavat nostivat esiin yhtenä merkityksellisimpinä johtamisen muotona.
|
|---|