| Summary: | Tutkimme luokanopettajien kokemuksia, näkemyksiä sekä heidän kuvailemiaan toimintatapoja opetuksen yksilöllistämisen ja arvioinnin suhteesta. Yksilöllisen opetuksen ja arvioinnin suhde valikoitui tutkimuksen kohteeksi, koska opetuksen yksilöllisyyteen pyrkimisestä huolimatta, pitää arviointia kuitenkin tehdä kaikille yhteisin kriteerein. Tähän ristiriitaan perehtyminen on tärkeää oppilaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta.
Tutkimus toteutettiin laadullisena fenomenologis-hermeneuttisena tutkimuksena, jota varten haastateltiin kahdeksaa luokanopettajaa. Haastattelut olivat puolistrukturoituja teemahaastatteluja, ja ne toteutettiin alkuvuonna 2022 etäyhteyksin Zoom -ohjelmalla.
Tutkimustulosten mukaan luokanopettajat pyrkivät arvioinnin avulla lisäämään oppilaiden motivaatiota sekä ohjaamaan yksilöiden oppimista kohti yhteisiä tavoitteita. Opettajilla oli runsaasti kokemuksia yksilöllisen opetuksen ja yhteisten arviointikriteerien suhteen haastavuudesta arvioinnin validiteetin ja reliabiliteetin sekä oppimisen edistämisen kannalta. Opettajien mukaan yksilöllisen opetuksen ja yhteisten arviointikriteerien yhdistämistä tehtiin erityisesti summatiivisen arvioinnin yhteydessä. Tämän lisäksi opettajat kertoivat käyttävänsä myös formatiivisia sekä diagnostisia toimintatapoja, mutta heidän mukaansa arvioinnin tehtävien sekoittuminen keskenään oli tavallista.
Tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että opettajat pyrkivät edistämään yksilöiden oppimista arvioinnin keinoin, mutta opettajien toimintatavat vaihtelevat paljon. Oppilaille asetetaan keskenään erilaisia yksilöllistettyjä tavoitteita, mikä voi johtaa oppilaiden epätasa-arvoiseen ja epäyhdenmukaiseen kohteluun oppimisen arvioinnissa.
|
|---|