Maastopyöräilyn ja kävelemisen vaikutukset polkujen ja niiden lähiympäristön kulumiseen

Luonnossa liikkumisen suosio kasvaa jatkuvasti. Kaikki luonnon virkistyskäyttö kuitenkin kuluttaa luontoa ja monet erilaiset tekijät määrittävät syntyvien vaikutusten vakavuutta, esimerkiksi kulkutapa. Erityisesti maastopyöräilyn ja kävelyn aiheuttamien vaikutusten eroista ei tiedetä paljoa, vaikka...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Salin, Selma
Muut tekijät: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Sciences, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Department of Biological and Environmental Science, Jyväskylän yliopisto, University of Jyväskylä
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2022
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/82575
Kuvaus
Yhteenveto:Luonnossa liikkumisen suosio kasvaa jatkuvasti. Kaikki luonnon virkistyskäyttö kuitenkin kuluttaa luontoa ja monet erilaiset tekijät määrittävät syntyvien vaikutusten vakavuutta, esimerkiksi kulkutapa. Erityisesti maastopyöräilyn ja kävelyn aiheuttamien vaikutusten eroista ei tiedetä paljoa, vaikka maastopyöräilyn suosio on lisääntynyt jo pitkään. Selvitin tässä tutkimuksessa, aiheuttaako maastopyöräily isompia tai erilaisia vaikutuksia jalankulkijoihin verrattuna. Lisäksi tutkin, miten erilaiset ympäristötekijät liittyvät syntyneisiin muutoksiin. Laskin tutkimuspoluilta (n = 27) kävelijöiden ja maastopyöräilijöiden määrät riistakameraaineiston avulla. Maastopyöräilijöiden osuus kaikista käyttäjistä oli 12,9 %. Polkujen tutkimuspisteiltä (n = 135) mittasin kulumisesta kertovia ja kulumista selittäviä muuttujia. Kumpikin kulkutapa kulutti polkuja; maastopyöräilyn vaikutukset olivat kuitenkin monesti isommat. Esimerkiksi polkujen kivisyys kasvoi maastopyöräilyn määrän lisääntyessä. Toisaalta vain kävelijöiden vaikutukset ylettyivät myös polkujen ulkopuolelle kasvillisuuspeitteen vähentyessä. Ympäristömuuttujilla ei ollut juurikaan yhteyttä polkujen ja ympäristön kulumiseen. Tutkimuksen perusteella maastopyöräilyllä on useiden vaikutusten osalta jonkin verran suuremmat vaikutukset kuin jalankulkijoilla. Vaikutusten synty on kuitenkin hyvin monimutkainen prosessi, jossa paikallinen vaihtelu olosuhteiden seurauksena on merkittävää. Tuloksia voidaan hyödyntää alueiden käytön suunnittelussa ja näin vähentää luontoon kohdistuvia, virkistyskäytöstä aiheutuvia negatiivisia vaikutuksia. Popularity of nature recreation has been growing for a long time and it is beneficial for both physical and mental health. However, recreation always leave traces to nature. Trampling can, for example, lead to enhanced erosion and decrease vegetation cover and species richness. Travel mode affects the type and severity of the effects on nature, but there is still debate whether mountain biking cause bigger or different effects than pedestrians. I compared the effects of mountain biking and walking on trails and on their close vicinity. In addition, I studied how different environmental factors influence the effects of trampling. User types and amounts were determined by trail cameras on 27 trails. Mountain bikers accounted for 12,9 % of all visitors. I measured different variables that indicate or explain the effects of trampling from data points (n = 135) on the trails and near them. Both mountain biking and walking caused erosion, but mountain biking caused more severe changes on the trails as for example vegetation cover decreased and stoniness increased more. On the other hand, walking affected the area close to the trails more than mountain biking. Environmental factors, such as soil and forest type were not linked to the changes. This study demonstrates that mountain biking can have bigger effects than walking. Trampling is a complicated process and local variation due to multiple environmental variables is considerable. The results can be used in spatial planning and thus help minimize the changes in nature that are caused by recreation.