| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten sinfoniaorkesterien kaanonia ja ohjelmistoprofiilia 2010-luvulla. Suomalaisten orkesterien esittämistä ohjelmistoista ei ole olemassa paljoakaan aiempia selvityksiä, mutta sellainen tarjoaa paitsi pohjamateriaalia historioitsijoille, myös parhaimmillaan konkreettista reflektointipohjaa orkesterien toiminnan jatkokehittämisille. Taiteiden vakiintuneita valiojoukkoja tavataan kutsua kaanoniksi, joten erityisesti kaanonin selvittäminen tuli tutkimuksen osalta kysymykseen.
Tutkimus on luonteeltaan pääasiassa laadullinen, sisältäen tilastoinnin osalta myös määrällisiä piirteitä; tutkimus toteutettiin induktiivista eli aineistolähtöistä metodia soveltaen ja se sisältää myös eksploratiivisia piirteitä. Tutkimus rajattiin 22:een suomalaiseen sinfoniseen musiikkiin keskittyvään orkesteriin, joiden vuosina 2010-19 esittämistä ohjelmistoista koostettiin pohjatilasto, joka oli muunneltavissa yhä uusiin alatilastoihin. Erilaisia ohjelmiston muuttujia selvitettäessä eräänlaisena kommentaattorina ja vertailukohtana toimi aiempi vastaava tutkimus 1990-luvulta.
Tutkimus osoittaa, että suomalaisten sinfoniaorkesterien 2010-luvun kaanon oli rakenteeltaan hyvinkin traditionaalinen ja perinteeseen pitäytyvä, mutta orkesterien ohjelmistoprofiileissa oli enemmänkin hajontaa ja vaihtelua, yksittäisten orkesterien osalta rohkeitakin poikkeamia valtavirrasta. Tutkimus osoittaa toisaalta myös orkesterien ohjelmistojen jatkuvan selvittämisen ja uudelleenarvioinnin tarpeellisuuden.
|
|---|