| Summary: | Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan varhaiskasvatuksen kasvattajien näkökulmia varhaiskasvatuksen vuorovaikutuksesta ja läheisyydestä koronapandemian aikana. Tutkimuksessa selvitetään kasvattajien näkemyksiä hellyyden ja sylittelyn riittävyydestä sekä sitä, kuinka kasvattajat kokevat resurssien riittävyyden lasten yksilölliselle kohtaamiselle ja lämpimälle vuorovaikutukselle. Tavoitteena on tuoda ymmärrystä tämänhetkisestä tilanteesta eläessämme kolmatta koronapandemiakevättä.
Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella ja tutkimusaineisto kerättiin avoimista kysymyksistä koostuvan sähköisen Webropol-kyselyn avulla keväällä 2022. Verkkokyselylomake jaettiin yhdessä varhaiskasvatusta koskevassa Facebook-ryhmässä ja siihen vastasi yhdeksäntoista varhaiskasvatuksessa eri ammattinimikkeillä työskentelevää henkilöä. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisen, fenomenologiseen lähestymistapaan nojaavan aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksessa havaittiin, että kasvattajien kokemukset vuorovaikutuksesta ja läheisyyden toteutumisesta pandemian aikana vaihtelivat. Noin puolet kasvattajista kokee pandemialla olleen vaikutusta vuorovaikutukseen ja läheisyyteen. Keskeisenä tuloksena voidaan pitää, että läheisyys ja vuorovaikutuksen laatu varhaiskasvatuksessa on enemmän kasvattajista kuin olosuhteista riippuvaista.
|
|---|