| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa käsittelen kolmea kotimaista nykyromaania, jotka uudelleenkirjoittavat Aino
Kallaksen klassikkoromaanin Sudenmorsian (1928) tarinaa. Tuula Rotkon Susi ja surupukuinen nainen
(1998), Päivi Alasalmen Metsäläiset (2000) ja Katja Ketun Rose on poissa (2018) toistavat kukin tavallaan
Kallaksen myyttisiin mittoihin yltävää ihmissusinarratiivia, tuoden sen jälleen uuteen aikakauteen.
Vuosituhannen vaihteeseen ja alkupuoliskolle sijoittuvissa romaaneissa ei ole kyse ainoastaan
feministisestä symboliikasta, vaan laajemmin ihmisen ja eläimen sekä kulttuurin ja luonnon kategorioita
kyseenalaistavasta, posthumanistisesta tematiikasta. Sukupuolieroa ja ei-inhimillisen luonnon
merkityksiä samanaikaisesti alleviivaavina Rotkon, Alasalmen ja Ketun romaaneja voi luonnehtia
ekofeministiseksi kirjallisuudeksi. Luen aineistojani ekofeministisessä ja posthumanistisessa kehyksessä
toiseuden ja toiseuttamisen näkökulmista. Analyysiosassa käytän diffraktiivista metodia eli luen tekstejä
ihmiskeskeisen todellisuuskuvan häiriöitä kartoittaen. Tarkastelun keskiössä on kaikissa teoksissa
esiintyvä ihmissusiaihelma, joka diffraktiivisen luennan kautta kehittyy teosrajat ylittäväksi
ekofeministiseksi motiiviksi. Samalla suden toimijuus näyttäytyy ihmiskeskeisen luennan häiriönä, joka
tuo esiin niitä ristiriitaisia ja osin mielettömiäkin haluja ja toiveita, joita inhimillinen lukija huomamattaan
tuo tekstiin. Tutkielma koostuu kahdesta osasta: käsillä olevasta taustoitusosasta sekä erillisestä
artikkelikäsikirjoituksesta. Taustoitusosassa pyrin sijoittamaan aineistoni laajempaan susi- ja
ihmissusitarinoiden kontekstiin sekä avaamaan sitä, miten tarinat kutsuvat lukijaa ekofeministiseen ja
posthumanistiseen luentaan. Lisäksi avaan suden diskursiivista ja materiaalista olemusta sekä niitä
teoreettisia ja metodologisia näkökulmia, joilla aineistoni toiseuksia – inhimillisiä ja ei-inhimillisiä – voi
lähestyä. Varsinainen analyysi painottuu artikkelikäsikirjoitukseen. Tutkimukseni on tärkeä paitsi
toiseutettujen ihmisten myös luonnon ja muiden eläinlajien kannalta: se osallistuu kirjallisuuden- ja
kulttuurintutkimuksen ohella myös laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota käymme ihmisten
ja toisten lajien paikoista ja kohtaamisista.
|
|---|