| Yhteenveto: | Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on tutkia, millainen taso sanastossa saksan B2-tason oppijoilla on kielessä sekä millaisia oppimisstrategioita he käyttävät kääntäessään ja tuottaessaan saksankielisiä sanoja. Tarkoituksena on vertailla suomenkielisten ja ruotsinkielisten osallistujien suorituksia keskenään ja katsoa, jos jo aiemmin opituilla kielillä on vaikutus uuden vieraan kielen oppimiseen ja käyttämiseen. Tutkimuksen 52 osallistuvaa oppilasta kävi viidessä eri koulussa: kaksi ruotsinkielisessä (27 osallistujaa) ja kolme suomenkielisessä (25 osallistujaa). Kaikki oppilaat kävivät perusopetuksen 9. luokkaa ja olivat aloittaneet saksan B2-oppimäärän 8. luokalla. Tutkimus suoritettiin saksankokeen avulla, joka koostui neljästä tehtävästä. Tehtävät mittasivat oppilaiden sanaston tuntemista, taitoa nimetä objekteja saksaksi, taitoa kääntää sanoja saksasta koulukielelle sekä taitoa kirjoittaa lyhyt teksti saksaksi.
Materiaali analysoitiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin avulla. Analyysissä tutkittiin, kuinka monta oikeaa tai väärää vastausta oppilailla oli eri tehtävissä, ja tuloksissa vertailtiin kahden kieliryhmän tuloksia keskenään. Tulokset osoittivat, ettei saksan sanastontuntemuksessa ollut suuria eroja kahden kieliryhmän välillä. Oppimisstrategioista transfer oli käytetyin osallistujien keskuudessa. Toistuvimmin käytetyt transferkielet olivat ruotsi ja englanti. Tulokset osoittivat myös, että transferia käytettiin useimmiten kielistä, jotka olivat lähellä kohdekieltä. Transferia käytettiin kuitenkin mielummin vieraasta kielestä (tässä tapauksessa englanti) kuin äidinkielestä, jos äidinkieli poikkesi paljon kohdekielestä (suomi tässä tutkimuksessa).
|
|---|