| Summary: | Empatia on keskeinen osa eettisesti kestävää sosiaalityön vuorovaikutusta. Pro gradu -tutkielmani on
laadullinen tutkimus empatiasta osana eettistä sosiaalityötä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkastella
työntekijän ja asiakkaan vuorovaikutusta sinänsä, vaan vuorovaikutuksen ja asiakassuhteen merkitystä
sosiaalialan ammattilaisille suunnatussa ammattieettisessä ohjeistuksessa. Tutkimuksen aineistona on
Arki, arvot ja etiikka – sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet (Talentia 2017). Tutkimuksessani
kysyn mitä empatiaan viittaavia elementtejä ammattijärjestö Talentian ammattieettisissä ohjeissa
ilmenee. Nojaudun Carl Rogersin asiakaskeskeiseen empatiateoriaan, sekä edelleen Robert Carkhuffin
konkreettisempaan malliin empatiasta auttamistyön vuorovaikutuksessa. Tarkastelua tukevat empatiaa ja
sosiaalityössä käsittelevät artikkelit, mm. Gerdes & Segal (2011) ja Lynch & Newlands & Forrester
(2019). Tutkimusmenetelmänäni on teorialähtöinen sisällönanalyysi, jonka avulla tutkin eettisiä ohjeita
asiakaskeskeisen empatiateorian valossa. Tutkin sitä, millä tavalla empatia esiintyy sosiaalityön
ammattietiikassa, tarkemmin sitä, mitä merkityksiä empatialle annetaan ammattieettisissä ohjeissa.
Asiakaskeskeisessä empatiateoriassa empatia nähdään kykynä astua toisen henkilön maailmaan, aistia
herkästi toisen kokemia merkityksiä ja tunteita, ja ymmärtää hänen näkökulmaansa ilman tuomitsemista.
Auttajan on oltava kuitenkin itse riittävän vakaa, jottei hänen oma maailmansa sekoitu asiakkaan
maailmaan. Tutkimuksen pohjalta voidaan sanoa, että empatia itsessään näyttäytyy Arki, arvot ja etiikka
-ohjeissa sellaisenaan vain kolmen maininnan verran, sen sijaan empatian kaltaisia ilmauksia esiintyi
enemmän, ja näistä keskeisenä voidaan pitää luottamuksen käsitettä.
|
|---|