| Summary: | Haagissa sijaitsevan Kansainvälinen rikostuomioistuin (perustettu vuonna 1998, tullut käyttöön 2002) on edelleen kehitteillä oleva instituutio, joka käsittelee kansainvälisiä rikoksia. Tuomioistuin kohtaa mm. ratkaisemattomia peruslainsäädännön epävarmuustekijöitä, ja antaa hallintaoikeuden monille kielellisesti ja kulttuurisesti erilaisille perustuslaeille. Tuomioistuimen konteksti on näin ollen geopoliittinen ja syyllistetään ”politisoitumisesta”, jolloin sen legitiimiys joutuu usein ulkopuolisten tahojen kyseenalaistetuksi. Professori ja antropologi Sigurd D’hondt projektissaan tutkii tuomioistuimen toimijoiden tapaa hallita oikeussaleissa instituution kohtaamia jännitteitä tutkien mm. diskursiivisten, vuorovaikutuksellisten ja kulttuurillisten näkökulmien kautta.
Tämä pro gradu -tutkielma keskittyy tuomioistuimen toimintaan diskursiivisesta näkökulmasta. Tutkimuksen kohteena on Al Hassan -oikeustapaus, jossa tutkitaan syyttäjän (litteroituja) avauslausuntoja kriittisen diskurssintutkimuksen avulla. Pyrin selvittämään, miten syyttäjä rakentaa diskursiivisesti positiivisen kuvan tuomioistuimesta ja negatiivisen kuvan syytetystä, ja mitä piileviä ideologioita näistä diskursiivisista kuvista rakentuu. Teoreettinen viitekehys rakentuu diskurssin, juridisen diskurssin ja genren, ja kriittisen diskurssintutkimuksen käsitteistä. Analyysimetodina hyödynsin Reisiglin ja Wodakin heuristista diskursiivisten strategioiden mallia sekä van Dijkin teoriaa ideologisesta me-muut-vastakkainasettelusta.
Syyttäjä asemoituu avauslausunnoissaan omassa asemassaan, koko tuomioistuimen edustajana sekä anonyymien uhrien puolelle. Tuomioistuimen positiivisen kuvan analysoinnissa esiin nousi vahvasti oman (syyttäjän ja tuomioistuimen) aseman korostamisen diskurssi, joka rakentui mm. tuomioistuimen tavoitteiden korostamisesta sekä uhrien kärsimyksen yhdistäminen kansainvälisiin rikoksiin. Syytetyn negatiivisen kuvan analyysissä esiin nousi kriminaalisuuden diskurssi, joka koostui mm. tuomioistuimen tavoitteiden korostamisella, motiivien moraalittomuudella, sekä niiden yhdistäminen kansainvälisten rikosten kategoriaan. Ideologiaksi määriteltiin systemaattinen kontrasti tuomioistuimen perimmäisten tavoitteiden sekä syytetyn kriminaalisuuden diskursiivisissa konstruoinneissa, sekä tuomioistuimen pyrkimys legitimoida itsensä moraalisena auktoriteettina, joka voi määritellä hyvän ja pahan.
|
|---|