| Summary: | Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan, minkälaisista elementeistä pitkien tarinallisten lehtijuttujen lopetukset koostuvat, kuinka toimittajat päätyivät kirjoittamaan lopetukset ja minkälainen merkitys lopetuksilla on yleisellä tasolla. Tarinallisten lehtijuttujen lopetuksia ei ole juuri tarkasteltu kirjoitusoppaiden ulkopuolella. Lopetuksella tarkoitetaan leipätekstin viimeistä kokonaisuutta, joka alkaa anfangista tai muusta kohosteisesta tekstielementistä.
Etsin vastausta tutkimusongelmaani kahdella eri menetelmällä, joita sovellan kahteen eri aineistoon. Tarkastelen funktionaalisen jaksoanalyysin avulla, minkälaisista elementeistä tarinallisten lehtijuttujen lopetukset muodostuvat. Puolistrukturoidulla haastattelulla puolestaan selvitän, miksi toimittajat kirjoittivat juuri tietynlaisen lopetuksen, minkälainen työprosessi siihen liittyi ja minkälainen on lopetusten merkitys yleisesti. Tutkimukseni tekstiaineisto koostuu 14 lopetuksesta, jotka ovat peräisin Helsingin Sanomien Kuukausiliitteestä, Suomen Kuvalehdestä ja Imagesta. Haastattelin seitsemää aineiston jutut kirjoittanutta toimittajaa: Kuukausiliitteen Anu Nousiaista, Jouni K. Kemppaista ja Anni Pasasta, Suomen Kuvalehden Elina Järvistä ja Petri Pöntistä sekä Imagen tuottajaa Laura Myllymäkeä ja kyseiseen lehteen kirjoittavaa freelance-toimittajaa Venla Rossia.
Tutkimukseni perusteella lopetuksissa on vahvasti läsnä toimittajan oma ääni, joka kuuluu paitsi kertojana myös niin kutsuttuna vapaana epäsuorana esityksenä, jossa toimittajan ja haastateltavan äänet sekoittuvat. Toimittajat pyrkivät korostamaan lopetuksissa neljää teemaa, jotka ovat 1. ratkaisu, 2. ristiriita, 3. kronologia ja 4. uusi asia. Rakenteellisista lopetusratkaisuista suosituin oli ”ympyrälopetus”, jossa jutun lopetus viittaa aloitukseen. Toimittajat kirjoittivat lopetukset poikkeuksetta viimeisenä osana juttua, ja yllättävän usein kirjoitusprosessiin liittyi kiire. Valtaosaa aineiston lopetuksista ei editoitu viimeistelyvaiheessa kirjoitusprosessin jälkeen. Toimittajat suhtautuivat lopetuksiin paradoksaalisesti: Lopetusta pidettiin yhtenä merkittävimmistä jutun osista ja sen ymmärrettiin vaikuttavan siihen, minkälaiseen mielentilaan lukija jää jutun luettuaan. Tästä huolimatta lopetusten ajateltiin usein syntyvän ”itsestään” ja vaativan vähemmän työpanosta kuin esimerkiksi juttujen aloitukset.
|
|---|