| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla ja ymmärtää eron jälkeistä taloudellista vainoa kokemustiedon kautta, sekä nostaa esiin väkivaltaa kohdanneiden uhrien kokemuksia avun hakemisesta. Taloudellisesta vainosta on tärkeää saada lisää tietoa, jotta ammattihenkilöt voisivat tunnistaa väkivaltailmiön ja antaa tukea väkivallan uhreille. Se on ilmiö, joka usein jää näkymättömäksi. Mahdollisia muutostarpeita auttamisrakenteissa ja -käytänteissä on myös tärkeää tuoda esiin. Tämä tutkielma on tehty yhteistyössä ”Taloudellinen väkivalta tutuksi”-hankkeen kanssa. Väkivalta ilmiönä on tutkielmassa tutkittu naisiin kohdistuvana sukupuolistuneena väkivaltana, ja tutkimus on tehty naisuhrien näkökulmasta. Teoreettinen viitekehys muodostuu sosio-ekologisesta mallista sekä sosiaalisesta konstruktionismista. Tutkielma on laadullinen ja sen lähestymistapa on narratiivinen. Tutkielmaan osallistui kolme naista, jotka ovat joutuneet eron jälkeisen taloudellisen vainon kohteeksi. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluilla ja sähköisellä kyselylomakkeella. Narratiivisen analyysin avulla havaittiin kolme keskeistä teemaa: taloudellinen vaino ilmiönä, riskitekijät sekä avun ja tuen merkitykset. Jokaiselle teemalle on luotu mallitarina juonirakenneanalyysin avulla, mikä toimii tulosten yhteenvetona.
Taloudellinen vaino on sekä eron jälkeisen taloudellisen väkivallan muoto että vainon muoto ja se voi liittyä vainon väkivaltadynamiikkaan. Naisten kertomuksissa taloudellinen vaino voidaan tunnistaa eskaloituneena tilanteena eron jälkeen, jolloin entinen mies toistuvasti suunnitelmallisesti suorittaa uhkaavia tekoja ja käyttää rahaa vallankäytön, vahingon ja pelon aiheuttamisen välineenä naisten elämässä. Teot tulee nähdä kokonaisuutena vainotekoina eikä yksittäisinä tapahtumina. Taloudellinen vaino ei lopu, vaan on jatkuvasti läsnä ja on jäänyt osaksi naisten elämää. Kertomuksista tunnistettiin useita riskitekijöitä taloudelliselle vainolle yksilötasolla, suhdetasolla, lähiympäristössä sekä yhteiskuntatasolla. Tutkielmassa havaittiin useita puutteita palvelujärjestelmässä, jotka myötävaikuttavat siihen, että taloudellinen vaino ei lopu. Ammattilaisten tiedon puute oli ensimmäinen ja suurin este avun saamiseen. Ammattihenkilöiden tulisi osata tunnistaa väkivaltadynamiikkaa, ottaa kantaa väkivaltaan ja ymmärtää, miten väkivallan uhrien toimintakyky heikentyy väkivallan seurauksena. Lisäksi palvelujärjestelmän pitäisi olla helpommin saatavilla.
|
|---|