| Summary: | Tässä tutkielmassa käsittelen laulaja ja lauluntekijä Samuli Putron kuutta kappaletta roolirunouden sekä affektiivisuuden näkökulmasta. Tarkastelen sitä, kuinka Putro käyttää roolirunoutta lyriikoissaan sekä miten affektiivisuus ilmenee ja kuinka sitä tuotetaan noissa lyriikoissa. Tutkielmassa käsiteltävät kappaleet ovat “Epätoivon esseet”, “Haverisen tyttöjä”, “Metrotunneliin”, “Kuka ulkoiluttaa koiran”, “Lähettäkää kuvia” ja “Raahe”.
Affektiteorian lisäksi käytän tarkastelun tukena runon puhujan ja tarkemmin ottaen roolirunon käsitettä. Tarkastellessani lyriikoissa ilmenevää roolirunoutta, tuon esiin niitä piirteitä, jotka tekevät teksteistä roolirunoja ja erottavat ne runoudelle ominaisesta rooliutumisesta. Tekstien affektiivisuutta tutkiessani pohdin, miten affektiivisuus ilmenee valitsemissani kappaleissa ja mitkä seikat vaikuttavat tekstien affektiivisuuteen.
Valitsemissani kappaleissa on selkeästi nähtävissä sekä roolirunouden tunnusmerkkejä että affektiivisuutta. Kaikki kappaleet ovat monologimuotoista roolirunoutta, joista löytyy useita roolirunouden tunnusmerkkejä. Tunteet ilmenevät kappaleissa epäsuorasti vaikuttaen kuitenkin taustalla. Affektiivisuutta herättääkin ennen kaikkea se, mikä jää sanomatta ja jätetään lukijan tulkittavaksi. Samuli Putron lyriikat ovat esimerkki siitä, kuinka runouden ja ennen kaikkea roolirunouden ominaispiirteitä voi ilmetä myös laululyriikoissa ja kuinka tunteiden ilmaisussa niukat ja vähäeleiset, mutta osuvat, ilmaukset välittävät aitoja affekteja.
|
|---|