| Yhteenveto: | Itsearviointitaidot ja niiden kehittäminen ovat nykyään selkeä osa sekä perusopetuksen että
lukion arviointikulttuuria (NCCBE 2016, NCCGUSE 2020). Esimerkiksi Nieminen (2019) on
todennut, että itsearviointia on tärkeä harjoitella ja, että opettajan tulisi tukea oppilaita
itsearvioinnissa. Lukiossa itsearviointi on osa myös kielten opiskelua esimerkiksi kieliprofiilin
muodossa (NCCGUSE 2020).
Tämä maisterin tutkielma yhdistää itsearvioinnin ja englannin suullisen kielitaidon teemat
tavoitteenaan selvittää lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoiden näkemyksiä ja
kokemuksia englannin suullisen kielitaidon itsearvioinnista ja siihen liittyvästä tuesta.
Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää, millaista tukea opiskelijat mahdollisesti toivoisivat
saavansa enemmän englannin suullisen kielitaidon itsearviointiin. Tutkimus keskittyy
nimenomaan englannin suulliseen kielitaitoon, koska suullisella kielitaidolla on nykyään
huomattava rooli kielten opetuksessa
Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselyllä, johon vastasi yhteensä 42 lukion ensimmäisen
vuosikurssin opiskelijaa kahdesta lukiosta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että opiskelijat ovat
pääosin tyytyväisiä englannin suullisen kielitaidon itsearvioinnin määrään ja siihen saamaansa
tukeen. Lisäksi tuloksista selviää, että osallistujien näkemykset vaihtelevat positiivisen ja
negatiivisen välillä, mutta enemmistö kokee englannin suullisen kielitaidon itsearvioinnin
olevan ainakin melko hyödyllistä ja helppoa.
Tutkimuksella kartoitettiin opiskelijoiden näkemyksiä ja kokemuksia, jotta opettajat voisivat
mahdollisesti tukea opiskelijoita entistä paremmin. Opiskelijat eivät siis itse kokeneet tarvetta
lisätuelle itsearviointiin liittyen, mutta opiskelijoiden vastaukset antoivat osittain kovin kapean
kuvan itsearvioinnin hyödyistä, minkä vuoksi tutkimuksen pohdinnassa tuodaan esille
mahdollinen tarve laajentaa opiskelijoiden ymmärrystä itsearvioinnista ja sen hyödyistä.
|
|---|