| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkastellaan, minkälaisista mieltä ilahduttavista tai harmittavista asioista nelivuotiaiden lasten subjektiivinen hyvinvointi rakentuu heidän itsensä sanoittamana. Tutkimuksen lähtökohdat kiinnittyvät YK:n lasten oikeuksien yleissopimukseen (1989), sekä lapsen hyvinvoinnin tarkasteluun moninäkökulmaisesti Allardtin (1973) hyvinvoinnin perusarvojen, Senin (1993) hyvinvoinnin ja toimintavalmiuksien teorian sekä OECD:n (2021) lapsen hyvinvoinnin mallin pohjalta.
Tutkimusaineistona on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen toteuttaman
FinLapset 2018-kyselytutkimuksen 4-vuotiaiden lasten vastaukset heitä ilahduttavista ja harmittavista asioista. Tutkielmassa analysoitiin 3 211 huoltajan kirjaamaa vastausta näihin kysymyksiin. Aineisto analysoitiin ensin aineistolähtöisenä teema-analyysinä. Tämän jälkeen löydettyjä teemoja tarkasteltiin teoriaohjaavasti lapsen oikeuksien (LOS, 1989) ja lapsen hyvinvoinnin jäsennysten avulla.
Tuloksina löydettiin 4-vuotiaiden lasten hyvinvointia edistäviä ja estäviä
tekijöitä heidän itsensä kokemina ja sanoittamina. Tulosten mukaan läheiset suhteet, monipuoliset ympäristöt ja materiaaliset resurssit edistävät lapsen hyvinvointia. Sosiaalisten suhteiden turvattomuus, lasten keskinäinen fyysinen väkivalta ja osattomuuden kokemukset näyttäytyivät lapsen hyvinvointia estävinä
tekijöinä. Tulokset osoittavat lasten löytävän iloa arjen lämpimistä kohtaamisista
ja oman identiteettinsä tutkimisesta turvallisissa olosuhteissa. Samalla sekä perhesuhteissa että lasten vertaissuhteissa tapahtuvat ristiriitatilanteet tuovat lasten hyvinvoinnin yhdenvertaiseen toteutumiseen haasteita.
|
|---|