| Yhteenveto: | Tämän tutkimuksen aiheena on tutkia rivipoliitikon konflikteja uudessa poliittisessa yhteisössä 1980–
1990-luvuilla. Uusilla poliittisilla yhteisöillä tarkoitetaan 1960–1970-luvuilla syntyneitä liikkeitä, joiden
keskiössä olivat modernisoituneen yhteiskunnan kehityksessä kasvaneet keskituloiset sekä opiskelijat.
Uusia liikkeitä yhdisti sotasukupolven arvojen kyseenalaistaminen sekä tasa-arvoisemman yhteiskunnan
rakentaminen.
1970-luvulla uusissa liikkeissä yleistyi organisoituneiden poliittisten järjestöjen kritisoiminen sekä
ympäristönsuojelu. Näiden pohjalle syntyi myös vihreä yhteisö. Alun perin vihreissä vastustettiin ajatusta
organisoituneesta liikkeestä tai puolueesta, mutta yhteisöön ilmaantui myös varttuneempaa väkeä, jotka
omaksuivat sotasukupolven arvot, kannattivat järjestäytymistä, mutta omasivat saman huolen
ympäristön puolesta. Tällainen henkilö oli muun muassa Eero Paloheimo. Koska ympäristönsuojelu oli
Paloheimon sekä vihreän yhteisön ainoa yhteinen intressi, syntyi heidän välilleen konflikteja.
Eero Paloheimo ja vihreän yhteisön välisiä konflikteja tutkitaan 1980-luvun alkupuolelta vuoteen 1995
asti, jolloin vuonna 1987 vihreiden listoilta kansanedustajaksi valittu Paloheimo jätti kahden
edustuskauden jälkeen kansanedustajan tehtävänsä.
Konfliktien myötä tutkimuksessa vastataan kysymykseen, miten konfliktit vaikuttivat Paloheimon sekä
vihreään yhteisön toimintaan. Minkälaisia konfliktin keinoja yksilöllä oli haastaa uutta poliittista yhteisöä
ja miten yhteisö näihin yksilön välillä käytyihin konflikteihin reagoisi.
|
|---|