| Summary: | Psykologian tutkimusalalle on tyypillistä keskittyä haasteisiin ja ongelmiin. Viime aikoina on todettu kasvava tarve huomioida nykyistä laajemmin myös yksilöiden myönteiset piirteet ja hyvinvointi. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella alakoululaisten akateemista minäkäsitystä ja lasten itsearvioituja vahvuusominaisuuksia hyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimus toteutettiin osana Niilo Mäki Instituutin ja Jyväskylän yliopiston erityispedagogiikan kolmivuotista (2013–2015) Self-Efficacy and Learning Disabilities Intervention (SELDI) -tutkimushanketta, joka keskittyy lasten minäuskomusten ja akateemisten taitojen kehittymisen tarkasteluun. Pyrimme selvittämään, onko 2.–5.-luokkalaisten tai tyttöjen ja poikien välillä eroja matematiikkaan ja äidinkieleen liittyvässä minäkäsityksessä. Lisäksi tutkimme, löydämmekö alakouluikäisistä psyykkisiä ja sosiaalisia käyttäytymisen ja tunne-elämän vahvuuksia kuvaavia ryhmiä. Lopuksi tarkastelimme vahvuusryhmiä sukupuolen, luokka-asteen ja akateemisen minäkäsityksen osalta. Analyysimenetelminä käytimme varianssianalyysia, klusterianalyysia, χ2-testiä ja ristiintaulukointia.
Tutkimuksessamme havaitsimme, että poikien matematiikan akateeminen minäkäsitys oli korkeampi kuin tyttöjen ja tyttöjen äidinkielen akateeminen minäkäsitys oli korkeampi kuin poikien. Akateeminen minäkäsitys erosi myös luokka-asteiden osalta niin, että toisluokkalaisilla se oli korkeampi kuin viidesluokkalaisilla. Löysimme viisi vahvuusryhmää: korkeiden vahvuuksien ryhmä, keskiverrot, alhaiset vahvuudet tunne-elämässä ja perheenjäsenenä -ryhmä ja alhaisten vahvuuksien ryhmä. Korkeiden vahvuuksien ryhmässä olivat yliedustettuina toisluokkalaiset ja tytöt sekä aliedustettuina viidesluokkalaiset ja pojat. Alhaiset vahvuudet tunne-elämässä ja perheenjäsenenä -ryhmässä sekä alhaisten vahvuuksien ryhmässä olivat pojat yliedustettuina ja tytöt aliedustettuina. Lisäksi keskiverroissa toisluokkalaiset olivat aliedustettuina. Akateemisen minäkäsityksen osalta ryhmät erosivat portaittain: korkeampien vahvuuksien ryhmissä oli pääsääntöisesti korkeampi äidinkielen ja matematiikan minäkäsityksen taso kuin matalampien vahvuuksien ryhmissä.
Osoitimme, että akateeminen minäkäsitys ei ole sidoksissa vain koulumaailmaan, vaan myös lapsen ikään, sukupuoleen ja laajempaan hyvinvointiin. Vahvuusarviointi osoitti, että lapset arvioivat itsellään olevan melko tasaisesti eri vahvuusominaisuuksia, mutta kahdella ryhmällä arviot erottuivat muita huonommaksi. Tulostemme perusteella etenkin kouluissa olisi hyvä huomioida, että oppilaiden hyvinvointi ja itseen liittyvät käsitykset ovat laajoja kokonaisuuksia, ja jokaiselta lapselta on mahdollista löytää melko yksinkertaisellakin menetelmällä hyvinvointia tukevia vahvuusominaisuuksia.
|
|---|