| Yhteenveto: | Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää, kuinka paljon lihaksen anatominen poikkipinta-ala ja rasvaton massa selittävät maksimivoimantuottoa. Lisäksi tutkitaan, eroaako maksimivoimantuoton taso, lihaksen poikkipinta-ala ja rasvaton massa sekä niiden yhteydet suomalaisten eliittitason voimaurheilijoiden ja fitnessurheilijoiden välillä.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 25 dopingtestattua urheilijaa, joista 13 kilpaili eliittitasolla fitnesslajeissa ja 12 voimalajeissa. Tutkittavat olivat 20-40-vuotiaita, ja heistä noin puolet olivat naisia ja puolet miehiä. Tutkittavilta mitattiin ulomman reisilihaksen anatominen poikkipinta-ala ultraäänellä, ja rasvattoman massan määrää arvioitiin ihopoimumittauksella, josta laskettiin myös rasvattoman massan indeksi. Maksimivoimantuottoa mitattiin yhden jalan maksimaalisella isometrisellä polvenojennuksella ja jalkaprässin yhden toiston maksimilla. Tutkimus toteutettiin osana Jyväskylän yliopiston laajempaa poikkileikkaustutkimusta, ja jokainen koehenkilö saapui liikuntalaboratoriolle mittauksiin yhden päivän ajaksi.
Lihaksen anatominen poikkipinta-ala ja rasvaton massa olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p < 0,001) yhteydessä maksimivoimantuoton suuruuteen sekä voimaurheilijoilla että fitnessurheilijoilla. Suurin korrelaatio havaittiin voimaurheilijoiden rasvattoman massan ja jalkaprässin yhden toiston maksimin välillä (r = 0,966). Lihaksen poikkipinta-alassa, rasvattomassa massassa, rasvattoman massan indeksissä ja voimamuuttujissa puolestaan ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja voima- ja fitnessurheilijoiden välillä.
Tämän ja aiempien tutkimusten perusteella lihaksen poikkipinta-ala ja rasvattoman massan määrä voivat selittää maksimivoimantuotossa havaittuja eroja saman tasoisten urheilijoiden välillä jopa 65–90 %, mikä on tärkeää ottaa huomioon käytännön harjoittelussa. Tulosten perusteella lihaksen poikkipinta-alan ja rasvattoman massan osalta voidaan päästä melko samanlaisiin tuloksiin niin fitnessurheilijoiden puhtaasti lihashypertrofiaan tähtäävän harjoit-telun seurauksena, kuin myös voimaurheilijoiden suorituskyvyn parantamiseen tähtäävän nopeus- ja maksimivoimaharjoittelun seurauksena. Voimamuuttujien osalta ryhmien väliset tulokset olivat ristiriitaisia aiempaan tutkimustietoon verrattuna, kun lajien välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Tähän on kuitenkin voinut vaikuttaa esimerkiksi mitattujen liikkeiden spesifisyys sekä pieni otoskoko erityisesti voimaurheilijoiden osalta.
|
|---|