| Summary: | Eri englannin kielen varianttien sanastollisten erojen esiintymistä englannin oppikirjoissa vaikuttaisi olevan tutkittu verrattain vähän, minkä seurauksena aihe herätti mielenkiintoni. Rajasin aihetta vielä tarkemmin käsittelemään ainoastaan lukio-opetukseen tarkoitettuja oppikirjoja. Aiemmissa vastaavanlaisissa tutkimuksissa on huomattu (ks. esim. Heininen 2021; Savolainen 2020), että brittienglanti vallitsee oppikirjoissa usein paitsi ääntämyksellisesti niin myös sanastollisesti. Lisäksi amerikanenglannin osuus on merkittävästi suurempi kuin muiden varianttien, vaikkakin useimmiten brittienglantia vähäisempi.
Tutkimuksessa oli kaksi tutkimuskysymystä. Ensinnäkin tarkoitukseni oli selvittää, millä tavoin ja kuinka laajasti eri englannin variantteja esiintyy lukio-opetukseen tarkoitetuissa oppikirjoissa. Toinen tutkimuskysymys taas toi historiallisen näkökulman: halusin selvittää, onko eri englannin varianttien esiintymisessä tapahtunut muutoksia viime vuosisadan lopusta nykyhetkeen. Tätä varten tutkimukseni sisälsi paitsi edelleen lukio-opetuksessa käytettyjä englannin oppikirjoja niin myös kaksi vanhempaa oppikirjaa, jotka eivät tämä tutkimuksen teon hetkellä olleet enää opetuskäytössä.
Vastatakseni näihin kahteen tutkimuskysymykseen luin kannesta kanteen läpi kaikki tutkimuksessa käytetyt oppikirjat. Listasin kirjoista jokaisen sellaisen sanan, jonka pystyi selvästi liittämään johonkin tai joihinkin tiettyihin englannin variantteihin ja jota ei ollut aiemmin esiintynyt samassa oppikirjassa. Analyysivaiheessa hyödynsin laadullista sisällönanalyysia, jonka koin hyödyllisimmäksi analyysimetodiksi tätä tutkimusta varten, kun otetaan huomioon, että tutkimuskysymykseni olivat luonteeltaan deskriptiivisiä.
Tulokset osoittivat, että brittienglanti hallitsee edelleen sanastollisesti lukio-opetukseen tarkoitettuja oppikirjoja, vaikkakin amerikanenglannin sanoja on edustettuna lähestulkoon yhtä paljon. Muiden englannin kielten varianttien sanoja esiintyi huomattavasti harvemmin. Merkittävimmäksi muuksi variantiksi nousi australianenglanti, jonka sanoja esiintyi kaikista uusimmassa oppikirjassa enemmän kuin brittienglannin sanoja. Voidaankin todeta, että eri varianttien sanoja (pois lukien brittienglannin ja amerikanenglannin sanoja) ei siis oikeastaan esiinny, ellei oppikirja tarkoituksellisesti käsittele osioissaan jotakin kyseistä varianttia. Tutkimusta voitaisiin jatkaa ottamalla tarkasteluun kokonaisia oppikirjasarjoja satunnaisten oppikirjojen tarkastelun sijaan, jolloin saataisiin huomattavasti kattavampi selvitys siitä, miten oppikirjoissa huomioidaan englannin eri variantit.
|
|---|