| Summary: | Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin terapeuttisen allianssin katkoksia pariterapiassa. Tarkemmin tutkimuksen kohteena olivat katkoksia aiheuttavat ja ilmentävät tekijät, sekä terapeuttien työskentely katkosten ratkaisemiseksi. Näiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin terapiaistunnoissa ilmenevää liikesynkroniaa. Tutkimus tehtiin osana Jyväskylän Yliopiston Relationaalinen mieli – tutkimushanketta ja se kohdistui yhden pariskunnan kahteen pariterapiaistuntoon.
Katkoksia ilmeni erityisesti silloin, kun terapeutti haastoi asiakkaan toimintamalleja tai puoliso esitti kritiikkiä niitä kohtaan tai keskusteltiin vaikeaksi koetusta asiasta. Katkoksia ilmeni myös kohdissa, joissa terapeutti keskittyi pidempään toisen asiakkaan näkökulmaan tai jos asiakkaat eivät ymmärtäneet asetettujen kysymysten merkitystä terapiaprosessin kannalta. Katkokset ilmenivät esimerkiksi keskustelusta vetäytymisenä, kritiikiltä puolustautumisena tai terapeutin myötäilynä. Kehollisia merkkejä olivat mm. katsekontaktista vetäytyminen, levoton liikehdintä ja ilmeet tai reagoimattomuus käsiteltävään asiaan. Terapeutit pyrkivät ratkaisemaan katkoksia esimerkiksi kysymällä asiakkaan tuntemuksista aiheeseen liittyen, selventämällä väärinymmärryksiä ja tarjoamalla perusteluja esittämilleen kysymyksille. Liikesynkronian määrä tutkituilla istunnoilla poikkesi toisistaan. Suurempi määrä synkroniaa oli yhteydessä asiakkaiden parempiin arvioihin allianssista. Terapeuteilla vastaavaa yhteyttä ei tässä tutkimuksessa havaittu.
Kliiniseltä kannalta tutkimus tarjosi uutta tietoa niistä hetkistä, jolloin terapeutin on erityisesti hyvä tarkkailla asiakkaan reaktioita ja mahdollista katkokseen viittaavaa käyttäytymistä esimerkiksi sanallista puolustautumista, keskustelusta tai katsekontaktista vetäytymistä tai muutoksia sanattomassa viestinnässä. Tutkimuksessa tuli esille myös käytettyjä ratkaisukeinoja ja niiden toimivuus tutkituissa tilanteissa.
|
|---|