| Summary: | Tutkimus nostaa esiin tekijöitä, jotka ovat merkityksellisiä perhesosiaalityön ja lastensuojelun työntekijöiden toimintamahdollisuuksille asiakaskunnan monikulttuurisuuden lisääntyessä. Pakolais- ja turvapaikkataustaisten kuntalaisten ja edelleen lapsiperhesosiaalityön asiakkuuksien määrä on vuoden 2015 jälkeen
kasvanut myös Suomen kasvukaupunkien ulkopuolella. Määrät ovat pysyvästi kasvussa, kuten kevään 2022 maailmanpoliittiset tapahtumat ovat osoittaneet.
Yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat samalla sekä rakenteisiin että työn tekemisen edellyttämiin valmiuksiin ja osaamiseen. Näin muutosvaikutukset
kohdistuvat yhteiskunta-, palvelujärjestelmä- ja organisaatiotasosta aina työntekijöihin. Tutkimuksen avulla tuotetaan lisätietoa kehityskohdista, joiden kautta kyetään vahvistamaan lapsiperhepalveluiden työntekijöiden toimintamahdollisuuksia tarjota pakolais- ja turvapaikkataustaisille asiakkaiden oikea-aikaista, soveltuvaa ja riittävää tukea.
Tutkimuksessa on käytetty toimintamahdollisuuksien viitekehystä. Tarkastelussa on huomioitu ammattilaisten yksilökohtaiset kyvyt, ominaisuudet ja osaaminen, samoin kuin paikallisorganisaation ja palvelujärjestelmän tarjoamat mahdollisuudet toteuttaa vaikuttavaa sekä eettisesti vastuullista perhesosiaali- ja lastensuojelutyötä. Tutkimusta varten on haastateltu seitsemää kasvukeskuksen ulkopuolisen suuren kaupungin perhesosiaalityön ja lastensuojelun työntekijää teemahaastattelua hyödyntäen. Ammattilaiset ovat olleet perhe- ja sosiaaliohjaajia sekä sosiaalityöntekijöitä.
Pakolais- ja turvapaikkataustaisten perheiden määrän kasvu on kohdistanut lapsiperhepalveluiden työntekijöille tarpeen tunnistaa asiakkaiden erityistarpeita, sopeuttaa puheeksiotto- ja toimintatapoja, kehittää asiantuntemusta, sekä vahvistaa kykyä ohjata asiakkaita edelleen palvelujärjestelmässä. Tutkimus
havainnollistaa, että lapsiperhepalveluiden työntekijät ovat kokeneet toimintamahdollisuuksiensa heikentyneen liittyen osin pakolais- ja turvapaikkataustaan paikantuvista toimintakyvyn rajoitteista ja vahvasta tuen tarpeesta, osin työntekijöiden omasta puutteellisesta tietotaidosta, osin perhesosiaali- ja lastensuojelutyölle asetetuista organisatorisista ja lakisääteisistä rajoitteista ja velvoitteista sekä osin edelleen palvelujärjestelmän tilasta ja resurssien kohtaamattomuudesta. Tutkimus nosti esiin tarpeen lisäkoulutukselle sekä organisaatio-, palvelujärjestelmä- ja myös väestötasoisille lisäsopeutuksille.
|
|---|