| Yhteenveto: | Tässä tutkielmassa tarkastelin luokanopettajaopiskelijoiden visioita ruotsin
opettamisesta. Selvitin, millaisia emootiota heillä heräsi ja millaisia uskomuksia
heillä oli ruotsin opettamisesta, sekä millaisin metodein he opettaisivat ruotsia.
Tutkimuksen aineiston muodosti 14 luokanopettajaopiskelijoiden kirjoittamaa narratiivia. Narratiivit kerättiin Webropol-kyselylomakkeella ja niiden
kirjoittamista ohjattiin apukysymyksillä. Aineisto analysoitiin laadullisesti aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulokset osoittivat, että valtaosa luokanopettajaopiskelijoista suhtautui
ruotsin opettamiseen positiivisesti tai neutraalisti. Lisäksi tuloksista kävi ilmi,
että he uskoisivat selviytyvänsä ruotsin opettamisesta, vaikka monet kokivatkin
ruotsin kielen taidossaan olevan puutteita. Opetusmetodeista luokanopettajaopiskelijat suosisivat toiminnallisia työtapoja ja vuorovaikutusta painottavia
harjoituksia. Tärkeänä nähtiin turvallisen ja rohkaisevan kielenoppimis- ja käyttämisilmapiirin luominen, sekä positiivisen asenteen välittäminen ruotsin kieltä kohtaan.
Tutkimus osoitti, että luokanopettajaopiskelijoiden ihanneopettajaminä
piti hauskoja ja mielenkiintoisia oppitunteja, ja sai oppilaat innostumaan ruotsista myös koulun ulkopuolella. Näin ollen luokanopettajaopiskelijoiden visiot
ruotsin opettamisesta heijastelivat heidän ihanneopettajaminäänsä. Ääntämisen
opettamista ei mainittu narratiiveissa kertaakaan, mistä voisi päätellä, että sille
ei luokanopettajakoulutuksessa ole annettu juurikaan painoarvoa ainakaan
opintojen alkuvaiheissa.
|
|---|