| Summary: | Tämä kandidaatintutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus siitä, miten adoptioneuvonnassa toteutetaan kasvotyöskentelyä aiemman tutkimustiedon perusteella. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu Erving Goffmanin kasvot -käsitteen ympärille. Kasvot ovat Goffmanin (1955) mukaan ihmisen sosiaalinen arvo, jota pyritään suojelemaan. Kasvotyön käsitteellä taas Goffman viittaa kaikkeen siihen toimintaan, jota henkilö tekee suojellakseen kasvojaan. Tutkimukseni tarkoitus on tarkastella adoptioneuvontaa sellaisesta näkökulmasta, mistä sitä ei olla aiemmin tutkittu. Aineistoni koostuu tieteellisistä artikkeleista ja teoksista, jotka käsittelevät adoptioneuvontaa ja etenkin asiakkaiden kokemuksia siitä.
Adoptioneuvonnan tarkoituksena on valmentaa adoptionhakijat adoptiovanhemmuuteen sekä arvioida, soveltuvatko he vanhemmiksi jo kerran elämänsä aikana hylkäämisen kokeneelle lapselle. Soveltuvuusarvioinnin lomassa puhutaan hakijoiden henkilökohtaisista asioista, tuoden yksityiset asiat adoptioneuvonnan kontekstissa julkisiksi. Tämä yksityisen ja julkisen leikkaamispinta aiheuttaa kasvojen suojelun tarpeen.
Tutkimukseni päätulos on, että kasvotyöskentely tapahtuu adoptioneuvonnassa aidon kohtaamisen kautta, jossa on turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri. Tämä tapahtuu muun muassa asiakkaan aidon kuun-telemisen ja arvostamisen kautta. Kasvotyö on luontevaa, kun saavutetaan luottamuksellinen työskentelysuhde asiakkaan ja sosiaalityöntekijän välille niin, että kohtaaminen ja vuorovaikutus on avointa ja vapautunutta. Adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijällä arvostettuja piirteitä ovat muun muassa empaattisuus, ammattitaitoisuus ja hyvät vuorovaikutustaidot. Lisäksi asiakkaan tukeminen ja kannustaminen on tärkeää pelkän arvioinnin sijasta. Nämä piirteet edistävät hyvän työskentelysuhteen syntymistä ja edelleen asiakkaan kasvojen suojelua.
|
|---|