| Summary: | Teknologialla on vakinaistunut rooli nyky-yhteiskunnassa, mikä näkyy myös opettajien ja oppilaiden arjessa. Lähiaikoina on alettu tutkia sosiaalisen robotiikan mahdollisuuksia koulutuksessa, jolloin teknologian hyödyt, kuten kustomoitavuus, skaalautuvuus ja sisällön helppo lisääminen, yhdistyvät robotin keholliseen ja sosiaaliseen olemukseen. Ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin muutoksiin liittyvän opettajatarpeen vuoksi on tärkeää selvittää, miksei robotiikkaa hyödynnetä enemmän opetuksen tukena, vaikka niiden on todettu lisäävän motivaatiota, mielenkiintoa ja emotionaalista sitoutuneisuutta, sekä tarjoavan personoitua opetusta, palautetta, ohjeistusta ja keinoja tulosten dokumentointiin ja tarkasteluun. Toisaalta käytössä on myös eettisiä ja emotionaalisia haasteita, turvallisuuden ja yksityisyyden haasteita, sekä muita käyttöönoton haasteita, kuten teknologian käyttöön vaikuttavat opettajien asenteet ja kyvykkyydet. Palvelukeskeisestä logiikasta ja arvon yhteisluomisesta on tehty tutkimusta vasta yleisesti palvelurobottien näkökulmasta ja korkeamman koulutuksen osalta. Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli vastata kirjallisuuden tutkimusaukkoon ja edistää ymmärrystä sosiaalisen robotiikan arvonluonnista alakouluissa. Alakouluopettajien asenteita, mielipiteitä ja erilaisia visioita opetuskäytön sosiaalista robotiikkaa kohtaan selvitettiin ennakkokyselyn ja noin 45—60 minuuttia kestäneiden laadullisten teemahaastattelujen avulla, joita analysoitiin temaattisella analyysimenetelmällä. Löydösten mukaan haastateltavat käyttävät runsaasti teknologiaa opetuksessaan ja olisivat valmiita kokeilemaan myös sosiaalisia robotteja alas- tai ylöspäin eriyttämisessä ja yksinkertaisissa, toistoa vaativissa tehtävissä. Robotin itsenäiseen toimintaan ei kuitenkaan luotettaisi koulumaailmassa, vaan se saisi toimia enintään ohjaajan roolissa. Kaikki haastateltavat uskoivat, että robotti lisäisi opetuksen viihtyvyyttä, mutta seurauksien pitkäaikaisuutta kyseenalaistettiin. Robotiikan käyttöönotossa opettajia eniten huoletti lisääntyvä työmäärä, johon ratkaisuksi ehdotettiin erillisen työntekijän palkkausta tai oppilaiden keskeistä tutortoimintaa. Jos oppilaat opettaisivat toisilleen robotiikkaa, saisivat kaikki samat mahdollisuudet robotiikkavälitteiseen oppimiseen, vaikka oma opettaja suhtautuisikin varauksellisesti sen käyttöönottoon.
|
|---|