| Yhteenveto: | Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, millaisia eri vaikutuksia työsuhdeturvan muutoksella olisi Suomen kaltaisessa valtiossa. Aikaisemman tutkimuskirjallisuuden mukaan työsuhdeturvan vaikutus tuottavuuteen näyttäisi olevan negatiivinen, mutta vaikutus työllisyyteen on epäselvä.
Lisäksi vakituisen ja määräaikaisen työsopimuksen työsuhdeturvan eron kasvaminen näyttäisi lisäävän määräaikaisten työsuhteiden käyttöä. Näiden tulosten perusteella tarkemmiksi tutkimuskysymyksiksi rajattiin työsuhdeturvan eri
osien vaikutus työllisyyteen sekä vakituisen ja määräaikaisen työsuhteen riskisyyden eron vaikutus työsuhteen laatuun. Tutkielmassa on käytetty OECD:n
dataa viidestä eri maasta, ja tutkimusmenetelmänä on käytetty lineaarista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan henkilöperusteisen irtisanomisen työsuhdeturvan kasvulla on selvä negatiivinen yhteys työllisyysasteeseen, kun taas kollektiivisten irtisanomisten työsuhdeturvan kasvulla on pieni mutta merkitsevä
positiivinen yhteys työllisyysasteeseen. Määräaikaisten sopimusten käytön
sääntelyllä puolestaan ei havaita missään ryhmässä yhteyttä työllisyysasteeseen. Kasvattamalla kuitenkin määräaikaisen ja vakituisen työsopimuksen työsuhdeturvan eroa lisääntyy määräaikaisten työsopimusten suhteellinen käyttö,
eli sopimustyyppien välillä on selvä substituutiovaikutus. Tulosten ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella voidaan olettaa, että henkilöperusteisen irtisanomisen työsuhdeturvan alentamisella olisi Suomen kaltaisilla
työmarkkinoilla positiivinen vaikutus sekä työllisyyteen että tuottavuuteen,
mikä näkyisi erityisesti nuorissa ikäluokissa. Kollektiivisen irtisanomisen työsuhdeturvan alentamisella puolestaan olisi negatiivinen vaikutus työllisyyteen.
Määräaikaisten työsopimusten käytön helpottamisella puolestaan ei voida olettaa olevan työllisyyttä parantavaa vaikutusta, vaan se johtaisi vakituisten työsopimusten korvautumiseen määräaikaisilla työsopimuksilla.
|
|---|