| Summary: | Tutkielmassa pyrittiin selvittämään koulunkäynninohjaajien asemaa, arvostusta ja työnkuvaa yhdessä suomalaisessa yhtenäiskoulussa. Tutkimuksen motiiveina olivat verrattain vähäinen tutkimus aiheesta sekä oma tausta ohjaajana.
Tutkielma toteutettiin laadullisena fenomenologis–hermeneuttisena tapaustutkimuksena. Tutkielmassa haastateltiin kahdeksaa koulunkäynninohjaajaa tutkittavasta koulusta puolistrukturoituna teemahaastatteluna. Neljä haastateltavista teki töitä yläkoulussa ja neljä alakoulussa. Tulosten analysoinnissa hyödynnettiin aineistolähtöistä analyysiä. Haastatellut koulunkäynninohjaajat kokivat asemansa pääsääntöisesti hyväksi niin ylä- kuin alakoulunkin puolella. Koettiin, että ne opettajat, joiden kanssa ohjaajat eniten työskentelivät, arvostivat ohjaajien työpanosta ja antoivat paljon vastuuta ohjaajille. Ohjaajien työnkuva oli laaja ja oli jaettavissa kolmeen osaan: opetukseen, kasvatukseen ja arjen sujuvuuteen. Vaikka työtehtävät mukailivatkin ohjaajien vahvuusalueita, niin osittain niihin sisältyi myös tehtäviä, joita ohjaajat eivät kokeneet työnkuvaansa kuuluviksi. Tällaiset työt miellettiin arvostetuksi tulemisen kokemusta heikentäviksi. Työskentely ja arkiset keskustelut oppilaiden kanssa koettiin puolestaan erityisen palkitsevaksi osaksi työtä. Ohjaajien vahvuuksien hyödyntäminen, työnkuvan selkeys ja arvostuksen osoittaminen arjen pienissä tilanteissa olivat tutkimuksessa tärkeimpiä hyvän aseman ja työssä viihtymisen tunnusmerkkejä. Kehittää tulisi sen sijaan työnkuvan selkeyttämistä ja rajaamista.
|
|---|