| Summary: | Tässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka lapsuudessa havaittu lukivaikeus eli dysleksia vaikuttaa
koulutustasoon, työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin aikuisuudessa, vertaamalla
dysleksiaryhmiä ja kontrolliryhmää näissä osa-alueissa. Aineisto on peräisin Niilo Mäki -instituutin
klinikalta, jonka asiakkaita osallistui Jyväskylän yliopiston Neoprism-C-tutkimukseen. Koehenkilöt
olivat iältään 20–40-vuotiaita (n=31–80), joista enemmistö oli miehiä (n. 70 %). Tutkittavilta kerättiin
tietoa kognitiivisesta suoriutumisesta, elämäntilanteesta ja hyvinvoinnista. Tutkimuskysymyksessä 1
tarkasteltiin, eroavatko dysleksia- ja kontrolliryhmä koulutustasossa, työllisyydessä ja psyykkisessä
hyvinvoinnissa. Oletettiin, että dysleksia vaikuttaisi näihin osa-alueisiin negatiivisesti.
Tutkimuskysymyksessä 2 tarkasteltiin, onko dysleksia lieventynyt dysleksiaryhmässä.
Tutkimuskysymyksessä 3 tarkasteltiin, vaikuttaako dysleksian pysyvyys koulutustasoon,
työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Oletettiin, että mikäli dysleksia on lieventynyt
aikuisuudessa, sen vaikutukset edellä mainittuihin osa-alueisiin ovat vähäisempiä. Dysleksian
vaikutusta työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin tutkittiin Mann-Whitneyn U-testillä
tutkimuskysymyksissä 1 ja 3. Dysleksian vaikutusta koulutustasoon tutkittiin ristiintaulukoimalla ja
khiin neliö -testillä tutkimuskysymyksissä 1 ja 3. Tutkimuskysymyksen 2 ryhmät muodostettiin
kontrolliryhmästä saadun raja-arvon perusteella. Tutkimuksessa havaittiin, että dysleksiaryhmä ja
kontrolliryhmä erosivat koulutustasossa siten, että dysleksiaryhmän edustus ammattikoulun
käyneissä oli odotettua suurempi ja yliopiston käyneissä odotettua pienempi. Lisäksi havaittiin, että
henkilöillä, joilla oli pysyvä dysleksia, oli enemmän työttömyyttä kuin muissa ryhmissä.
Tutkimuksessa ei havaittu muita ryhmäeroja. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että lapsuuden
dysleksia vaikuttaa ainoastaan koulutustasoon, ja pysyvä dysleksia työllisyyteen. Tutkimuksen
perusteella dysleksialla ei ole vaikutusta psyykkiseen hyvinvointiin. Jatkossa dysleksian vaikutusta
koulutukseen, työllisyyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin olisi hyvä tarkastella mittaamalla samoja
muuttujia monipuolisemmin, jotta varmistuttaisiin tulosten paikkansapitävyydestä. Lisäksi
dysleksian vaikutus myös muihin elämän osa-alueisiin, kuten itsetuntoon ja ihmissuhteisiin olisi
mielekäs tutkimuskohde, sillä oppimisvaikeuksilla tiedetään olevan elämänkulullisia vaikutuksia.
|
|---|