| Summary: | Inkluusio käsitteenä tarkoittaa yksinkertaisuudessaan ”täyttä osallistumista”. Inkluusion ideologia tavoittelee kaikille tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Näiden arvojen tulisi olla jokaisen ihmisen oikeus, jota monet säädökset ja lait jo puoltavatkin. Opetuksen järjestäjien, koulujärjestelmän, opetushallinnon sekä opettajien tehtävänä on inklusiivisen kasvatuksen ja opetuksen
toteuttaminen, jonka avulla luodaan kaikille yhteinen koulu.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan erityisluokanopettajia, jotka työskentelevät inklusiivisessa oppimisympäristössä, inkluusioluokassa. Tutkimus on laadullinen ja sen tarkoituksena on selvittää, miten inkluusioluokka rakentuu erityisluokanopettajien kokemuksien perusteella. Aineisto kerättiin haastattelemalla ja teemahaastattelurunko rakennettiin kehämäisen kaavion avulla menneisyys - toiminta- todellisuus). Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä ja analyysia tarkennettiin kielen merkitysten näkökulmasta diskurssianalyysillä.
Tulokset osoittavat, että inkluusioluokan rakentumiseen menneisyyden näkökulmasta vaikuttavat työyhteisö sekä rehtorin halu muutokseen. Myös täydennyskoulutuksille annettiin merkityksiä oman ajattelun kehittymisen näkökulmasta. Toiminnassa keskeistä olivat monipuoliset pedagogiset järjestelyt sekä
työtä tukeva sosiaalinen verkosto. Todellisuuden näkökulmasta tutkimuksen
keskeinen tulos on, että yhteisopettajuus on parhaimmillaan voimavara ja pahimmillaan opetusta haittaava tekijä. Tulevaisuudessa inkluusioluokkia tarvitaan yhä enemmän, joten toimivan inkluusioluokan rakentumiseksi resursointi niihin on ensisijaisen tärkeää.
|
|---|